Taideopiskelijan matkakirja

Heikki maalaa

2010-01-31T11:51:00.000-08:00

Suti on heilunut

2010-01-13T11:08:00.000-08:00

Hei taas. Minulla on ollut kolmen viikon joululoma, joten olen voinut paneutua muun menon lisäksi maalaushommiin.

Olen käsitellyt elämän dualistisuutta neliöiden ja orgaanisten muotojen avulla. No, käsitteleminen on liikaa sanottu. Tämä on pikemmin kuvaamista ja ilmaisemista.

Tässä ensimmäisessä teoksessa värirunsaus taistelee mustan maiseman kanssa. Tässä taistelussa ei ole harmoniaa, paitsi sommittelussa.

Vastavärit tuovat minusta näkymään kihelmöivyyden tuntua.

Kumpi on voittaja, Narkissos vai Kultasuu?

Tässä versiossa maisema on ilmaistu niukasti ja maaväripainotteinen ruudutus on harmooninen. Kumman näet, ruudutuksen vai maiseman?

Maisema on alakynnessä. Luulen, että työstän sitä vielä. Vai mitä sanotte?

PS: Tänään on varmistunut, että saan pitää kesällä näyttelyb Strasbourgissa.

Palautetta ohjaajalta

2009-10-23T10:03:00.000-07:00

Lisäsin vieriseen tauluun säpinää oikeaan reunaan saadakseni siihen enemmän särmää.

Tänään tapasin ohjaajani Eilan (Ekman-Björkman) ja näytin hänelle nämä kaksi maisemaani tällaisenä kuin ne nyt ovat. Sain oikein positiivisen kritiikin. Hän piti molempia töitä valmiina.

Hän vinkkasi ostamaan pensselimäisen tussin. Ostinkin sellaisia. Kokeillaanpa.

Järki vai vietit?

2009-10-21T10:08:00.000-07:00

Kirjoitin leppoistamisblogissani taidematkaani liittyvästä, joten tässä linkki sinne.

Totuus kirjaimissa?

2009-10-20T09:31:00.000-07:00

Halusin tehdä alleviivauksia meneillään olevaan hesseen. Niinpä lähdin eilen hankkimaan sellaista. Eipä löytynyt Narkissosta eikä Kultasuutakaan yksittäisenä teoksena, kun painos on loppunut. Iskin kolme kärpästä yhdellä läiskäyksellä, kun ostin edition, jossa on myös Siddhartha ja Gertrud.

Pari lainausta:

"Kirjaimilla ja sanoilla ei voi sanoa mitään."

"Koulussa ja oppineisuudessa, hän tuumi uneksivasti, oli se vika, että henki pyrki näkemään ja esittämään kaiken sellaisena kuin se olisi litteää, kaksiulotteista."

Arvaattekin kummalta sankarilta nämä ajatukset ovat.

Narkissos ja Kultasuu

2009-10-18T07:09:00.000-07:00

Siitä on kauan, kun olen lukenut Hermann Hessen Narkissoksen ja Kultasuun. Olen nyt aloittanut uudestaan. Tässä poimintoja kuvaamaan sankareita.

Narkissoksesta:
"Ne harvat, jotka joskus hieman hymyilivät apotin yksinkertaisuudelle, ihailivat kaksin verroin enemmän ihmelapsi Narkissosta, kaunista nuorukaista, joka puhui taiturimaisesti kreikkaa, käyttäytyi ritarillisen moitteettomasti, jolla oli hiljainen terävä ajattelijan katse ja kapeat, kauniit ja jäntevästi kaareutuvat huulet."

"Oppineita lukuun ottamatta hän sai kuitenkin vain vähän todellisia ystäviä, hänen ylimyksellisyytensä ympäröi häntä kuin kylmä henkäys."

Kultasuusta:
"Hän, hyväntahtoinen poika, saattoi jonkin kiusoittelun tai leikkiherjan johdosta silmänräpäyksessä leimahtaa niin silmittömään kiukkuun, että pystyi vain äärimmäisin ponnistuksin hillitsemään itsensä ja kääntymään äänettömänä, silmät suljettuna ja kalmankalpeana poispäin."

"Kun Kultasuu puhui taimenesta, jonka hän oli poikana pyydystänyt, kuvasi perhosta, matki jonkin linnun ääntä, kertoi jostakin toveristaan, koirasta tai kerjäläisestä, syntyi kuvia, kuulija näki jotakin."

Väriä

2009-10-16T10:01:00.000-07:00

Olen jatkanut työtä akryyleilla, mutta olen kallistumassa öljypastelleihin. Niissä on niin valtava värikylläisyys. Ne antavat hienon loppusilaushehkun, edellyttäen tietenkin, että onnistun. Nyt pitäisi lopettaa nysväily ja päästää palkeet auki.

Taisi olla Stenmanin Nina, joka sanoi, että aina pitää uskaltaa pilata hyvä työ.

Narkissos ja Kultasuu väikkyvät mielessä, ja jokin ideantynkäkin . Seuraava versioni tästä näkymästä voisi perustua näkyvämmin näihin Hessen veikkosiin.

Soitin ohjaajalleni tänään ja houkuttelin häntä taideblogilleni. Lupasi katsoa, mutta Facebookissa hän ei ole. Viikon päästä tapaamme.

Kuva huilaamaan ja uusi vireille

2009-10-15T08:42:00.000-07:00

Jätin painikaverini seisomaan akryylivaiheen jälkeen. Voi olla että vielä laitan siihen akryyliakin, mutta kypsyköön nyt jonkun aikaa. Toisinaan on hyvä pidätellä, ettei tee yli.

Aloin tehdä samaa aihetta isommalle pohjalle. Passepartout -pahville työ sujuu heti luistavammin.

Olen ajatellut jatkaa samasta näkymästä kesällä tekemääni työtä, joka kaipaa energiaa. Jäi silloin valjuksi.

Kumpi vikuroi, taulu vai minä?

2009-10-14T09:16:00.000-07:00

Tämänkertainen teokseni tuntuu minusta vastustajalta, jota vastaan painin. Yritän viedä sitä jonnekin, mutta se vikuroi. Yleensä käy niin, etten tiedä mihin päädytään.

Tässä työ on saanut vesiväriä pintaansa ja hiukan hiiltä. Aika pian jatkoin akryyleillä ja jatkan tänään vielä, jos jaksan. Öljypastelliakin olen kokeillut tähän. Jääköön se kuitenkin loppupäähän.

Työ hahmottuu

2009-10-13T08:13:00.000-07:00

Tänään hoksasin, miksi työ etenee niin hitaasti. Ohjaajani on kehottanut minua tekemään sekatekniikkaani valmispohjalle. Pohjassa ei ilmeisesti tarvitsisi olla gessoa, mitä minulla on ja runsaasti. Se onneton imee liikaa. Vedin laimennettua mustetta sorminkin tänään, mikä muutoin tuntui toimivan mutta imua oli liikaa.

Oheisessä teoksen osakuvasta näkyy, missä nyt mennään. Olen tyytyväinen kompositioon. Tunne kuitenkin jonkinlaista agressiota työtä kohtaan. Toivottavasti se tietää hyvää. Tänä iltana meillä kokoontuvat Kirjaviisaat keskustelemaan Paul Austeren teoksesta Sattumuksia Brooklynissa. Huomenna taas taulun kimppuun.

Näkymän kokemisesta

2009-10-12T10:17:00.000-07:00

Pyydettiin tekemään onnittelukortti erääseen tilaisuuteen. Se olikin hyvä toive , sillä minun piti ottaa työvälineet käsiin pitkästä aikaa.

Nautin nyt syyslomasta ja tänään ryhdyin taidehommiin. Alku oli hankalaa, jumitti, mutta, toimeen ryhtyminen tuotti jonkinmoista kantoaaltoa. Ajatukset kääntyivät edellisen postaukseni linjoille. Sijoitan itseni tilaan, josta - ambivalenttia kyllä - pidän ja en pidä. Rakennusten pikkusievä koristelu melkein puistattaa, mutta silti näkymässä on jotakin viehättävää, mikä saattaa johtua talojen antiruutukaavamaisesta sijoittelusta ja/tai niiden iästä. Kyseisen näkymän löydät Strasbourgin Petit Parisista.

Puistattaa ja samalla miellyttää? Reflektoinnin paikka. Miksi geometrinen koristeellisuus ei tunnu omalta? Pidänhän esimerkiksi neliöstä muotona. Vieroksunta voi johtua rutiineja vieroksuvasta luonnostani tai mahdollisesta piilevästä kapinallisuudesta. Säännönmukaisuus assosioituu mielessäni saksalaisuuteen ja sitä kautta kurinalaisuuteen. Luin lukiossa lyhyen saksan. Jostakin kumman syystä kieli tuntui minusta mekaaniselta. Sopii kuvaan. Saksalaiset ovat tietenkin samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, yleensä ystävällisiä, mutta kai heistäkin yrmynaamoja löytyy. Voi olla, että syntymäajankohtani, joka ei ole kovinkaan kaukana sota-ajasta, ja lapsuuteni on jättänyt mieleeni kuvan saksalaisten sodanaikaisesta, hyvin organisoidusta tuhokoneistosta. Mene tiedä. Mitenkähän tuosta ajatuksesta pääsisi eroon? Menneet menneinä.

Siis Pikku Pariisi nimeltään, mutta saksalaisen ja ehkä hollantilaisenkin näköinen. Alsace on tunnetusti ollut Saksan ja Ranskan kiista-aluetta.

Näinpä näyttää käyvän, että kokemus paikasta syntyy oman tietoisuuden, alitajunnan ja omien aistien kautta.

Sain tänään vain hahmotelman aikaan. Hyvä niinkin. Tein sen tussilla kankaalle, jossa on pinnassa hiomaton gesso. Hiomaton siksi, että nypyläpinta tuo toivoakseni jonkinlaista ruumiillisuuden vaikutusta. Tänään on tuntunut siltä, että haluan sotkea ja jopa repiä. Näinköhän huomenna ...?

Jos tämä tavara tuntuu liian raskaalta Naamakirjaan, vinkatkaa, niin pudotan linkin pois. Blogistanihan nämä löytyvät. Toivottavasti tämä vuorovaikutteisuus kuitenkin jatkuu. Laitoin sinut blogilistalleni.

Arle, kiitos kommenteistasi. Niitä olisi mukava kuulla lisää.

Teema kehittyy

2009-10-05T10:32:00.000-07:00

Olin unohtanut linkanneeni tämän blogini Facebook -tiliini. Mukava juttu.

Naamakirjassapostaukseni käynnisti hienon keskustelun ja sinne tämäkin pätkä tästä päätyy.

Sain apua umpikujaani FC -kaveriltani. Kehotettiin irtaantumaan Strsbourgin näkymistä. Kyllä, miksipä roikkuisin niissä, jos eivät sytytä. Sitäpaitsi aiheaihioni toimii ilman tiukkaa paikkasidonnaisuutta.

Sain myös kannustavaa palautetta työstäni, joka oli postaukseni somisteena. Ehdotettiin myös musiikin maalaamista. Sellaista on ajatellutkin, mutta nyt ei tunne olevan sen aika. Haluaisin joskun maalata polyfonian hengessä.

Olen saanut lukea ja kommentoida myös kiinnostavia pohdintoja siitä, miten koemme tilan. Miten eletty elämä vaikuttaa kokemukseemme uudessa tilassa. Erittäin virkistävä ajatus on saada ymmärrystä sijoittamalla itsensä maalauksissa erilaisiin ympäristöihin. Mainio idea.

Sellainen tuli mieleeni, että jos sijoittaisin itseni Strasbourgin, eteläisen Ranskan, Italian, Kreikan ja vaikkapa Puolan näkymiin, voisin löytää mielenkiintoisia asioita menneisyydestäni. Tässä nyt tulisi kuitenkin paikkasidonnaisuus mukaan kuvioon, mutta ei se mitään. Näkökulma on uusi.

Lämpimät kiitokset auttajilleni näistä ajatuksista!

Osa tussityöstä. Aihe Assisista.

Hessestä vauhtia?

2009-09-28T10:31:00.000-07:00

Pohdiskelin leppoistamisblogissani Herman Hessen teoksen Narkissos ja Kultasuu kahden päähenkilön vastakkaisuutta. Mahtuuko samaan ihmiseen sekä huoleton carpe diem -tyyppi että kuivakka puurtaja? Ja jos näin on, vaivaako jatkuva ristiriita?

Narkisson pyrkii varmuuteen tekemällä ja Kultasuu uskoo asioiden hoituvan. Suunnilleen näin muistelen sen menneen. Luin kirjan kauan sitten. Sain eepoksen tänään pääkirjastosta.

Tämä liippaa läheltä sitä, mitä olen aiheeksi ajatellut. Potkaisisiko Hesse Hessun vauhtiin?

Luovuus lamassa

2009-09-27T06:20:00.000-07:00

Lopputyönäyttely on ensi vuoden toukokuussa. Määränä on maalata runsaasti töitä, joista näyttelytyöt voidaan valita. Nyt häiritsee leipätyön kiireet, mutta toivottavasti pääsen vauhtiin.

Maalasin talvella italialaismaisema-aiheiden kautta ihmiselon lumeenomaisuudesta. Kesällä olimme vajaan pari kuukautta Strasbourgissa ja muuallakin matkailimme sieltä käsin. Sain paljon virikkeitä.

Minulla oli kuitenkin outo ongelma. Strassbourgin keskusta on pittoreski ja historiallisesti hyvin säilynyt. Jollakin tavoin en kuitenkaan saanut yhteyttä talojen piparkakkumaisuuteen. Jokin kanitti. Olen kyllä tehnyt töitä saamistani aiheista, mutta se on ollut jotenkin väkinäistä.

Nyt olen ummessa. En oikein tiedä, miten jatkaisin. Toivottavasti alitajunnassa tapahtuu jotakin, joka alkaa näyttää tietä, kun nousee tietoisuuteen.

Maisema Assisissa Italiassa. Sekatekniikka. Tehty viime talvena.

Ympäristötaidetta

2009-05-24T04:25:00.000-07:00

Kuvat ympäristötaideteoksesta, jonka joukko meitä Alfa-Artin vuonna 2006 ja 2007 aloittaneita MOMU -opiskelijoita teki Tuijaopen kanssa 16.5.2009 ympäristötapahtumassa Arabianmäenpuistossa Helsingissä.

Elämän virran naiset

2009-02-18T11:50:00.000-08:00

Itä-Helsingin Stoassa on Riikka Sutisen ja Virve Vuolasvirran näyttely "Elämän virran naiset".

Virve kertoi, että he pyrkivät ripustuksen vuoropuhelulla tuomaan kummankin töihin uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia.

Tässä otoksia Riikan ja Virven töistä ja kummaltakin yksi lähes kokonainen. Ekspressiiviset maalaukset jylhästä aihepiiristä ovat Riikan ja herkät elämänvaiheiden tematiikkaa käsittelevät työt Virven.

Riikan kädenjälki on veistoksellista ja värit reheviä. Virven töissä kuvastuu elämän hauraus ja ohimenevyys. Pienet vihreäpohjaiset henkilökuvat (kts. ohessa ylioppilas, osa teoksesta) ovat puhuttelevia. Paljon sisältöä miltei minimalistisissa töissä.

Kummatkin taitelijat käsittelevät samaa aihepiiriä, mutta hyvin erilaisella käsialalla. Tummia värisävyja molemmilla - noin kuvaannollisesti.

Kokonaisessa elämässä on näitäkin näkyjä.

Sekatekniikan hohtoa

2009-02-12T23:16:00.000-08:00

Teemme taidekoulun lähipäivien välillä teoksia, joille saamme kritiikkiä, kun kokoonnumme koululle. Keskustelemme töistä pitkään. Tässä otokset kahdesta viime kertaa varten tekemistäni.

Aloitin ylempänä olevan maalauksen musteella pensseliä käyttäen. Jäljestä tuli leveää. Kun jatkoin akryyleillä, värit sekoittuivat jännittävästi musteen kanssa. Maalauksen kuivuttua jatkoin öljypastelleilla.

Alempana olevassa teoksessa olen käyttänyt lyijykynää, tussikynää, mustetta, akryylivärejä ja öljypastelleja.

On hauskaa tutkimusmatkailla sekatekniikan pikkumaailmassa.

Ehkä jo huomasit, että aihe on sama kuin edellisessä artikkelissa esitetyissä.

Kiehtova tekniikka

2009-02-07T10:19:00.000-08:00

Tänään lauantaina oli toinen tämänkertaisista taidekoulun lähipäivistä.

Minusta tuntuu, että aloin löytää Eilaopen avustuksella jotakin, joka sopii minulle. Tein kolme työtä tussilla ja akryyleillä. Tussikynän muste ei ole vesiliukoista, joten sillä tehty viiva pysyy, vaikka maalaan päälle akryylivärillä. Pullomuste puolestaan leviää ja tuottaa hyviä lisäefektejä työhön.

Jos jätän osan työtä ilman akryyliväriä, syntyy hieno luonnosmainen vaikutelma.

Ohessa otokset kahdesta maalauksestani ja kuva "leiristäni" koululla.

Maisematyö

2009-02-04T12:20:00.000-08:00

Perjantai ja lauantai ovat taidekoulun lähipäiviä ja olen ahkeroinut tehtävien parissa. Sekatekniikkaa.

Oheisessa kuvassa näet yhden. Aloitin työn piirtämällä hiilellä paperiin, jonka päällä lillui runsaasti vettä. Käytin väreinä guasseja. Annoin sitten työn kuivua.

Jatkoin öljypastelleilla. Työstä tuli kubistisexpressionistinen maisema. Guassi ei tunnu olevan oikein hyvä alusta öljypastilleille. Vaalea vilkkuu väleistä. Ehkä jatkan työtä vielä vähän.

Paluu

2009-01-31T10:55:00.000-08:00

Hei taas - pitkästä aikaa!

Taideopiskelu on ollut tiukkaa hommaa työn ohessa. Noin kaksi vuotta on koossa nelivuotisesta monimuoto-opiskelusta. Syyskauden 2008 pidin taukoa ja nyt olen palannut opintojen pariin.

Olen ihastunut tekniikkaan, jossa yhdistän tussia, akryylivärejä ja öljypastelliliituja. Akryylin päälle voi piirtää tussilla ja väriliiduilla saa värivoimaa työhön.

2007-07-19T12:27:00.000-07:00

Manolo Valdés vierailee tänä kesänä Esplanadilla Helsingissä.

2007-05-23T11:30:00.000-07:00

Kaapelitehtaalla riittää nähtävää. Valssaamossa on meneillään Taidekoulu Alfa-Artin monimuoto-ohjelmasta tänä keväänä valmistuvien näyttely. Kuvissa Katja Närhen teoksia.

Kiasmassa säkenöi

2007-03-27T12:22:00.000-07:00

Kiasmassa oli viime perjantaina ja lauantaina Kriittisen korkeakoulun seminaari "Kenelle taidetta tehdään?". Kuuntelin kuvataiteilija Minna Heikinahon ja taidemaalari Ilppo Alhon taiteilijaesittelyt kokonaan sekä graafikko Helmiriitta Honkasen melkein kokonaan. Lisäksi seurasin seminaarin päätöspaneelin "Taidekritiikin merkityksestä, tilasta ja tulevaisuudesta", jonka jäseninä oli suomalaisen taidekentän vaikuttajia mukaan lukien yksi taiteilija ja HS:n toimittaja.

Heikinaho kertoi muiden taiteilijoiden teoksista ja myös jonkin verran omistaan. Sain sellaisen vaikutelman, että taiteilija mielellään työskentelee sellaisten produktioiden parissa, joissa ei ole varsinaista fyysistä kohdetta ja jotka mielestäni muistuttavat ainakin etäisesti aktivismia.

Ilppo Alhon periaatteissa oli todellista hardcore-meininkiä. Maalauksissa ei oikein saa olla sommittelua, joten ne ovat usein neliöitä. Väritkään eivät taida olla suotavia, joten usein työt ovat mustia. Töiden markkinointi tuntuu vieraalta, joten vapauden säilyttämiseksi hän on ilmeisesti ainakin ajoittain tehnyt 8-tuntista päivää muissa töissä. Täytyy kunnioittaa tuollaista periaatteellisuutta.

Helmiriitta Honkanen kertoi muun muassa yhdestä käyttämästään tekniikasta, jossa hän sivelee väriä hänen lapsuudestaan säilyneisiin valokuviin ja painaa niistä sitten teoksia.

Lopetuspaneelin tunnelma oli käsinkosketeltavan sähköinen. Paneeli jatkoi julkisuudessa ollutta keskustelua taiteen valtavoimista, joka on lähtenyt liikkeelle HS:n näitä voimia koskevia mielipiteitä kartoittavasta tutkimuksesta. Yleisö osallistui ahkerasti keskusteluun. Tilaisuudessa oli ollut esillä ja allekirjoitettavana adressi, joka oli ilmeisesti jollakin tavoin kriittinen Helsingin Sanomia kohtaan. En sitä nähnyt. Se oli poistettu tiloista. HS:n toimittaja joutui kysymysten ja kommenttien keskiöön. Hänen asemansa ei ollut helppo, mutta aika hyvin hän olosuhteisiin nähden pärjäsi.

Taidetta Merikaapelihallissa

2007-03-17T03:48:00.000-07:00

Nokian entinen Kaapelitehdas Helsingissä on nykyään monipuolinen kulttuurikeskus. Kävin eilen siellä pitkästä aikaa, kun siellä on meneillään Taidemaalariliiton teosvälitys valtavassa Merikaapelihallissa. Aikoinaan 90-luvulla kuljin yhtenä lukuvuonna ahkerasti Kaapelilla, kun kävin Vapaan taidekoulun iltapiirustusta. Koulu lienee Kaapelilla vieläkin.

Merikaapelihallin näyttelyä on mahdoton sulattaa hetkessä. Tauluja on aivan hurjasti. Lyhyessä ajassa saa kuitenkin kuvan siitä, mitä liiton statukseen yltäneet taiteilijat tekevät.

Tosin aivan tunnetuin nimistö tuntui olevan niukahkosti edustettuna.

Nähtävillä on esittävää, non-figuratiivista, niukkaa, runsasta - maalauksia, maalauksia, maalauksia ...

Johtuukohan tilankäytön tarkoituksenmukaisuudesta, että vain maalauksia, piirustuksia ja valokuvia oli esillä? Sellainen mielikuva minulle jäi, että teoksissa oli paljon esittävää. Informalismi ei ole syönyt figuratiivisuutta.

ANT gallery

2007-03-12T00:18:00.000-07:00

Edellisessä postauksessani kerroin Mechelininkadulla Helsingissä olevasta uudesta galleriasta. Eilen kävin Töölöntorin lähellä olevassa ANT galleryssä, joka myös on aloittanut aika hiljattain toimintansa. Oheisessa kuvassa Petri Käki galleriansa edustalla. Olen aiemmin nähnyt Petrin galleriassa alfa-artilaisten Risto Laasimon ja Ritva Larssonin näyttelyn.

Pirjo Hassinen maalaa tekniikalla, jota olen itsekin hiukan kokeillut ja jota tulen varmaan jatkossakin soveltamaan. Hän käyttää sekatekniikassaan akryylivärejä ja tussia. Hassinen näyttää kuitenkin sijoittavan tussivedot värialueiden ulkopuolelle. Itse toimin mieluummin niin, että piirrän tussilla akryylin päälle. Öljyvärien seuraan tussi ei sovellu, koska pinta on liian rasvainen.

Tässä linkki gallerian sivustolle: ANT gallery

Uusi galleria

2007-02-26T00:11:00.000-08:00

Alfa-Art on pieni taidekoulu. Varmaan osittain sen vuoksi tunnelma on lämpimän kotoinen. Olemme kuin yhtä perhettä, henkilökuntaa myöten.

Kaikki alfalaiset eivät päädy pelkästään maalareiksi. Taina Ahmaoja on laittanut rohkeasti pystyyn taidegallerian Helsinkiin Mechelininkatu 22:en.

Useat Taidehautomon ensimmäisen näyttelyn tekijöistä ovat alfalaisia. Esillä on Sakari Björkmanin, Tuija Hirvonen-Puhakan, Tuula Lukkarisen, Pirkko Kilpelän, Marjo Sartovuon, Eila Ekman-Björkmanin, Cleo Mustosen ja Maarit Björkman-Väliahdetin teoksia.

Seuraava näyttely alkaa 28.2.2007 ja siinä tullaan näkemään vanhojen mestareiden tekniikalla tehtyjä maalauksia. Ohessa Tainan herkän puhutteleva teos.

EMMA

2006-10-13T11:33:00.000-07:00

Espoolaisille päättäjille kuuluu lämmin kiitos, sillä WG-talon muuttaminen kulttuurikeskukseksi on ainakin modernin taiteen museon Emman osalta onnistunut upeasti. Avarat tilat näyttävät mukautuvan loistavaksi erityyppisten taideteosten esittelyyn. Taidekoulun lähipäivän päätteeksi meidät lähetettiin tutustumisvierailulle.

Iranilaiselta Shirin Neshatilta on nähtävissä valokuvia ja filmejä. Kolmella valkokankaalla esitettävä romaanin perustuva tarina mielenvikaisesta Mahdokhtista on kaikkine väreineen ja äänitehosteineen vaikuttava esteettinen elämys. Filmi herättää kuitenkin kysymyksen sen esityspaikasta. Kuuluuko se taidemuseoon vai elokuvateatteriin?
Toinen kahdella vastakkaisella valkokankaalla esitettävä mustavalkoinen filmi Rapture alleviivaa naisen ja miehen suhdetta feministisestä näkökulmasta. Mustavalkoisuus tuo esitykseen mukaan runollisuutta, mutta kliseinen se on. Naiset ja miehet ovat omissa ryhmissään - jopa omilla valkokankaillaan. Miesten maailmaan tekijä on sijoittanut tykkejä, linnoituksen, väkivaltaakin. Naiset ovat linnoituksen ulkopuolella, mustiin muslimivaatteisiin pukeutuneina. Lopulta osa heistä pakenee veneellä, jonka naisjoukko työntää vesille.
Ei maailma ole näin yksinkertainen.

Museossa on nyt tarjolla myös varsinainen herkkupala taideopiskelijalle: laaja näyttely modernin maalaustaiteen yhden keskeisen vaikuttajan, Kasimir Malevitsin, tuotannosta. Näyttelystä käy hyvin ilmi taiteilijan monipuolisuus. Hän näyttää saaneen vaikutteita monesta suunnasta vai lieneekö hän antanut niitä. Teos Suprematismi 56 tuo mieleen Kleen, Iskurityöläisen muotokuva taas varhaisen Kandinskyn, valkoisesta naamasta huolimatta. Kukkivissa omenapuissa on jotakin impressionistista ja Elonleikkaajanuoret taas tuntuu sijoittuvan sosialistiseen realismiin aurinkoisine väreineen. Osassa töitä venäläisiä talonpoikia kuvataan hyvin kömpelöinä hahmoina ja kömpelöltä näyttää tyylikin. Ihmettelen niissä runsaasti mukana olevaa mustaa väriä, joka saa ne näyttämään suttuisilta. Merkillinen mies. Häneen pitää tutustua paremmin.

Emmassa on esillä myös edustava kokoelma suomalaista nykytaidetta (Saastamoisen kokoelma) ja jonkin verran ulkomaistakin. Neshatin ja Malevitsin jälkeen ei enää mieli ota paljoakaan vastaan, mutta seuraavassa muutamia poimintoja.

Jannis Kounelliksen teos Nimetön on pysähdyttävä. Suuri pinta raakaa rautaa seinällä. Puolivälissä kuin kaksi ratakiskoa poikki pinnan. Niiden välissä on säkkikangasta poimuille litistyneenä. Mikä fasismin kuva. Väkivalta, joustamattomuus, autoritäärisyys. Melkein voi kuulla nahkasaappaiden tömähdykset.

Puulla materiaalina on sittenkin oikeutuksensa. Sen puolesta puhuvat Pauno Pohjosen puiset työt, miksei Kain Tapperinkin, puhumattakaan Radeslaw Grytan Viimeisestä ehtoollisesta, joka on pitkä puinen pöytä, valkoisella maalilla sirotellen kaunistettu. Tuo tietenkin mieleen da Vincin maalauksen. Raamatun kuvaama alkuperäinen tapahtuma lienee näyttänyt erilaiselta, koska tapana ei ollut aterioida pöudän äärellä istuen.
WeeGeen kaltaisessa betonisessa ympäristössä puu nostaa päätään lämpimänä, ihmisläheisenä, kutsuvana materiaalina.

Siitäkin syntyy taidetta, että osaa yhdistää olemassa olevaa. Juhani Harri on luonut näin visuaalisia runoja. Johannes Ilvessalokin on yhdistänyt. Hän on koonnut vitriiniin käytettyjä silmälaseja ja antanut nimeksi Nähtyä. Onhan niiden läpi paljon elämää nähty, mutta Harrin teosten rinnalla tunnelma on steriili.

Ripustuksella voidaan saada teokset keskustelemaan. Kujasalon äärikonstruktivististen teosten välissä Mäkilän maalauksellisen asetelman orgaanisuus melkein valuu syliin.

Voikohan veistäen maalata? Ainakin maalaten voi veistää. Sen todistaa meille Kuutti Lavonen teoksellaan Orjantappuraa, jossa kasvojen fyysisyys on käsin kosketeltavaa.

Sunnuntaipäivää

2006-10-08T11:26:00.000-07:00

Tänään vietimme sunnuntaipäivää vaimoni kanssa Helsingin keskustassa. Kauppatorin rannassa oli vanhoja purjeveneitä. Jugendsalissa oli näyttely naisten äänioikeuden teemasta ja muustakin naisten asemaan liittyvästä. Näin siellä mm. kunnallisen kätilön varustuksen 50-luvulta. Olen syntynyt kotona ao. vuosikymmenellä joten näkemäni kaltaiset välineet on saattanut silläkin lapsenpäästäjällä olla mukanaan, joka minua oli auttamassa maailmaan.

Haimme Rikhardinkadun kirjastosta kiinnostavan tuntuisen kirjan "Länsimainen perintömme" (Kenneth Clark), jollaisen Saara oli hiljattain eräällä vierailullaan nähnyt.

Lopuksi piipahdimme Forsblomilla. Katukerroksessa Arcangelon öljyvärimaalauksia. Alhaalla Nina af Enehjelmin kolorismia akryyleillä toteutettuina ja ylhäällä Matti Kujasalon ankaraa minimalismia. Kaksi ensin mainittua työskennelleet rennolla otteella siten, että valumatkin ovat jääneet töihin. Arcangelolla okraa, mustaa, sinistä, punaista ... Sininen, okra ja musta soivat kauniisti. Enehjelmin väri-iloitteluissa oli kuolemakin läsnä. Eräässä Kujasalon työssä oli erikoinen effekti. Mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi työssä oli vihreitä elementtejä, jotka tuntuivat erikoisesti pakenevan. Ensi silmäyksellä vaikutti että vihreää olisi eri valööreinä mutta kun katsoi tarkemmin, se tuntui kuitenkin olevan aina sitä samaa.

Kapinallinen?

2006-09-29T13:34:00.000-07:00

Valokuvatorstain tuoreen haasteen aiheena on kapinallinen. Mieleeni tuli tämä menneenä kesänä Firenzessä ottamani kuva patsaasta, jonka aihetta en tiedä enkä tekijääkään. Vaikuttava taideteos!

Kotisivu: Kukkula

Erilainen taidekauppa 3

2006-09-24T10:57:00.000-07:00

Taidekauppa Pikassossa on käytettävissä taulujen sovitustila. Ja jos ostoksia alkaa kertyä runsaasti, voit ottaa ostoskärryt avuksesi.

Erilainen taidekauppa 2

2006-09-21T02:30:00.000-07:00

Tavara on esillä kuin ruokakaupassa ja sellaista toimintamuotoa tässä on tarkoitus kokeillakin. Hinnat alkavat 0,50 eurosta ja päättyvät 35.000 euroon, jota summaa pyydetään Andy Warholin kuuluisasta Campbell's -teoksesta.

Teoksia on tarjolla tunnetuilta suomalaisilta alan tekijöiltä. Liksom, Palmu, Paunila, Sakkinen, Uutinen, Wuorila-Stenberg ... Onpa Wuorila-Stenbergin värit tummia esillä olevissa teoksissa. Kaukana entinen räiskyvä värimaailma.

Viimetalvisen Tampereella pidetyn taidekurssin opettajamme Petri Ala-Maunuksen töitä oli myös esillä.

Kuvassa itse Jani kassatuolilla.

Erilainen taidekauppa 1

2006-09-19T08:31:00.000-07:00

Taiteilija Jani Leinonen on monipuolinen mies. Nyt hän on perustanut taidekaupan, joka ei muistuta gallerioita. Pian tämä liike on muisto (Valokuvatorstai!/inspis.vuodatus.net) vain. Liike on auki vain yhden kuukauden.

Lisää aiheesta seuraavassa postauksessa.

2006-09-17T07:06:00.001-07:00

Kävin Amos Andersonin taidemuseossa, jossa on esillä Jyrki Parantaisen valokuvia ja suomenruotsalaisten vaikuttajien muotokuvia. Suuri osa teoksista on suuria valokuvia, joissa on ikään kuin kiinnitetty henkilöt neuloin ja langoin käsitteisiin, jotka ovat heidän taustallaan. Kytkennän visualisointi toimii minusta hyvin. Teokset ilmentävät hyvin sitä, että ollessamme tässä kuljetamme historiaamme ja ominaisuuksiamme mukanamme. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta hyvä oivallus tämä on.

Ilmeisesti Bachin teokseen viittaava Ich habe genug (Minulla on kylliksi) -valoteos on virkistävä muistutus siitä, missä elämme.

Muotokuvia on runsaasti ja näin voi todeta, miten monella tavalla muotokuvan voi tehdä. Mukana on muutama perinteinen toteutus, joissa on vain henkilö puku päällä ja siinä kaikki. Ne voi kuvitella helposti johtokunnan huoneen seinälle. Tämä on oikeastaan hyvin vaikea toteutusmuoto, koska henkilön persoona on saatava kuvassa elämään. Riittääkö se että työ on ulkoisesti näköinen?

Ikonitradition alkuperä?

2006-09-06T23:13:00.000-07:00

Muinaiset egyptiläiset vieroksuivat muutoksia ja pystyivätkin vakiinnuttamaan elämänmuotonsa suurin piirtein samanlaiseksi pitkiksi ajoiksi. Tämä näkyi myös taiteessa. Käsityöläisillä ei ollut tilaa luovuudelle vaan teokset toteutettiin tiukasti normien mukaan. Varovaisuudella pyrittiin varmistamaan faaraon kohtalo tuonpuoleisessa.

Bysantin ajan ikonimaalaus oli luonteeltaan samantyylistä. Maalari toteutti teoksensa huolellisesti jonkin kanonisoidun mallin pohjalta.

Töyssy, Vartiainen ja Viitanen (Kuvataide. Visuaalisen kulttuurin käsikirja. Wsoy 1999) rohkenevat nimetä bysantin ikonitradition egyptiläis-hellenistisen hautakuvataiteen jatkeeksi.

Fragmentteja Pohjois-Amerikan taidehistoriasta

2006-09-05T12:51:00.001-07:00

Varhaisen vaiheen kalliokuvissa esiintyi ns. röntgentyyliä, jossa eläinten sisäelimiäkin kuvattiin näkyviin.

Muotokuvista tuli suosittuja 1700-luvulla, mutta koska taiteilijoita ei juuri ollut, niitä tilattiin Euroopasta. Tilauskirjeeseen liitettiin kuvaus kohdehenkilöstä.

1900-luvulla kansainvälisesti suuntautuneiden taiteilijoiden rinnalla toimi ns. regionalisteja, jotka saivat aiheensa amerikkalaisesta arjesta. Edward Hopperkin lukeutui heihin.

(Töyssy-Vartiainen-Viitanen: Kuvataide. Visuaalisen kulttuurin käsikirja. Wsoy 1999)

Valoa

2006-09-03T11:39:00.000-07:00

Valokuvatorstai haastaa nyt valolla. Tässä kuva paikasta, jossa valoa on ajateltu paljon ja kauan sitten. Kuuluisa Pantheonin okulaari Roomassa. Lomailimme Italiassa kesäkuussa ja näimme tämänkin nähtävyyden.

Taideopiskeluni alkoi toden teolla runsas viikko sitten. Tarkkaa massapiirtämistä. Valöörien tutkailua. Syksyn lukuannokseksi saatu noin parinkymmenen teoksen lista.

Kotisivut Kuvakertomuksia, kolumneja ym.

Kämmenellä

2006-08-24T06:24:00.000-07:00

Valokuvatorstai haastaa kuvameemiin, jonka aiheena on kämmenellä. Valitsin aiheeksi palettiveitsen, jota käytän maalatessani mieluummin kuin pensseliä.

Toivo hauras

2006-08-22T09:53:00.000-07:00

Kivinokalla Helsingissä on taas ympäristötaidenäyttely.

Kun kulkee omaleimaisessa huvilaniemessä, jossa pikkuruisia mökkejä on kuin heiteltyinä hujan hajan, törmää siellä täällä taiteeseen kuten tähän Tuija Lindforsin toivon taloon.

Toivo tuntuu äkkiseltään niin hauraalta, mutta onhan noita hahtuvia valtavasti keväisin.

Paksua impastoa

2006-08-19T23:55:00.000-07:00

Ruskamaiseman synkkää lapintaivasta ja tummanpuhuvaa takametsää paksulla impastotekniikalla.

Paluu öljyväreihin

2006-08-19T04:13:00.000-07:00

Taidekoulu on palauttanut minut työskentelemään öljyväreillä. Olin vaihtanut ne akryyleihin, jotka kuivuvat nopeammin ja joiden parissa työskentely ei ole niin haisevaa. Mukava todeta taas kuinka öljyvärimaalaus on vähän kuin muovailemista tai veistämistä. Akryyli on kovin notkeaa, eikä siihen saa samanlaista tuntumaa kuin öljyväriin.

Ruskaa ja työhuonejärjestelyjä

2006-08-18T04:26:00.000-07:00

Aloin tehdä ruskakuvaa. Parempi olisi tehdä luonnossa mutta täytyy tyytyä valokuvaan mallina. Löysin netistä Jef Maionin värikkäitä ruskakuvia (www.maion.com). Kysyin Maionilta saisinko ostaa yhden tarkempana digikuvana tähän tarkoitukseen, mutta hän ei syttynyt asiaan. Sanoo monen käyttäneen low-rez -kuvia maalausmalliksi. Sellaiseen on tyytyminen, mutta voi olla että näin on parempi lopputuloksen kannalta.

Olen toivonut saavani taloyhtion tilavan pannuhuoneen ateljeetilaksi. Yhtiö on kaukolämpöjärjestelmässä, eikä huonetta enää tarvita alkuperäiseen tarkoitukseen. Valitettavasti hanke ei onnistunut, sillä katutason alapuolella olevaa tilaa ei kuulemma saa käyttää tällaiseen. Nyt on sitten makuuhuone otettu ateljeekäyttöön ja siirrytty olohuoneeseen nukkumaan. Hajuhaittojen vuoksi näin on parempi kuin että työskentelen olohuoneessa. Kiitos vaimolle joustavuudesta!

Maalausharjoittelua

2006-08-17T03:57:00.000-07:00

On ollut vaikeuksia keksiä aihetta yhteen kesäharjoitukseen. Sen pitäisi olla maisema-aiheinen öljyvärimaalaus, jossa käytetään lämpimiä värejä eli punaista, keltaista ja oranssia ja siinä ei pitäisi olla taloja yms. Mistäpä sellainen maisema? Ilmeisesti teen ruska-aiheisen työn.

Yksi töistä tehdään harmaasävyillä. Olen tietoisesti jättänyt käyttämättä harmaan, joka syntyy valkoista ja tuubimustaa sekoittamalla. Niistä syntyy aika kuollutta harmaata. Olen sekoittanut mustaa muista väreistä ja taittanut sitten valkoisella. Aiheena on sumuinen maisema.

Melskettä ja taidetta renesanssin Italiassa

2006-08-13T01:57:00.000-07:00

Olen lueskellut renesanssin ajan kultasepän ja kuvanveistäjän Benvenuto Cellinin omaelämäkertaa (Wsoy 1996). Värikäs elämä. Kuvastanee hyvin ko. melskeisen ajan elämää, ajattelua ja toimintatapoja Italiassa. Tappeluja, kaksintaisteluja, sodankäyntiä, muuttoja paikasta toiseen. Rutto riehuu. Kaiken tämän keskellä tehdään hienoa taidetta. Kirja kertoo mm. kuinka Michelangelo on saamassa työtilauksen, mutta antaa sen mieluummin Cellinille.

Goya ja Chapmanin veljekset

2006-07-30T06:15:00.000-07:00

Olihan se aika jo vierailla ARS 06 -näyttelyssä Kiasmassa.

Joskus eri näyttelyt saattavat kuin viitata toisiinsa. En tiedä onko sattumaa vai tarkoituksellista, että Helsingissä on samaan aikaan esillä Goyan alkuperäisiä sodanvastaisia piirustuksia Sinebrychoffilla ja Kiasmassa veljesten Dinos ja Jake Chapmanin töitä, jotka selvän tietoisesti jatkavat Goyan teeman kehittelyä. Molemmat ovat valtion museoita, joten kuraattorit ovat hyvin voineet tehdä yhteistyötä.

Chapmanien piirustukset ovat aseteltukin samalla tavoin tiukkaan järjestykseen pieniin raameihin kuten Goyan työt Sinebrychoffilla. Piirustustyylikin on samanlainen. Aiheen käsittely kuitenkin erilaista mutta samanhenkistä. Veljekset ovat tehneet myös veistoksen Goyan piirustusten pohjalta.

Taideopiskelijaksi!

2006-06-04T12:05:00.001-07:00

Taideharrastus muuttuu nyt astetta vakavammaksi. Minut on hyväksytty yksyiseen taidekouluun Alfa-Artiin, joka toimii Helsingin Konalassa. Suoritan tutkinnon monimuoto-opiskeluna, jolloin se kestää neljä vuotta.

Kesätehtäväksi saimme tehdä valööripiirustuksen, akvarellin ja kolme öljyvärimaalausta, joiden kaikkien aiheena on maisema.

Uusi elämä alkaa!

Latvian Gallen Janis Rozentals

2006-05-25T11:08:00.000-07:00

Sinebrychoffilla (Valtion taidemuseo) on esillä latvialaisen Janis Rozentalsin taidetta. Hän eli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Hänen vaimonsa oli suomalainen laulajatar Elli os. Forssell.
Latvian ystävyyseura Rozentals-seura (nimi juontuu juuri puheena olevasta taiteilijasta) on julkaissut hiljattain pariskunnasta kirjan "Janis ja Elli Rozentals - elämää ja taidetta" (toim. Marjo Mela).

Janis Rozentalsia voisi kutsua Latvian Galleniksi ja hän saikin tältä vaikutteita. Joissakin teoksissa hän on maalannut henkilöhahmoilleen samanlaiset voimakkaat rajaviivat kuin millaisia Gallenkin käytti. Gallen puolestaan on saattanut omaksua ne Michelangelolta.

Rozentals näyttää olleen hyvin kokeileva maalari. Teoksissa on nähtävissä sovelluksia erilaisista maalaustekniikoista.

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa huippugraafikoiden teoksista Sinebrychoffilla. Jos innostut tutustumaan Rozentalsin töihin ko. museossa, näet kaupan päälle näitäkin, sillä siellä nekin näyttivät vielä olevan.

Sirénien arkkitehtidynastia ja kuvanveistäjä Toukomaa

2006-05-19T11:20:00.002-07:00

Itä-Pasilaan on noussut ns. Teboilin tontille ammattikorkeakoulu Helian uusi toimitalo, joka on arkkitehti Jukka Sirénin toimiston käsialaa. Vieressä olevan 70-luvulla rakennettu Suomen Liikemiesten Kauppaopiston rakennus on Jukan vanhempien Heikin ja Kaijan toimiston suunnittelema. Jukan isoisän Johan Sigfrid Sirénin päätyö on eduskuntatalo. Liekö sattumaa, että SLK:n talo on laatikkomainen kuten edellä mainittukin? Kaikki mainitut Sirénin arkkitehtidynastian työt edustavat selvästi omaa aikaansa. No, ehkä eduskuntataloa voisi veikata vanhemmaksi kuin se on (valmistui 1931).

SLK:n talossa on valmistunut suuri remontti, jonka valmistumista juhlittiin eilen 18.5.2006. Helian ja SLK:n taloja yhdistää kaksi kävelykäytävää, jotka ovat toisen kerroksen korkeudella.

Toista käytävää edeltää SLK:n puolella pieni taidematka. Lyhyeen esikäytävään on sijoitettu kuvanveistäjä Vesa Toukomaan moderni teos. Seinässä on mustan, suorakaiteen muotoisen transparenttipleksin takana kaksi vaihtuvaa kuvakoostetta Atk-Instituutin (fuusioitunut SLK:on) historiasta. Pleksin edessä on lattialla ja katossa hieman neliömäinen ovaali musta alue. Nämä kaikki yhdessä juontuvat Atk-Instituutin liikemerkistä. Kun lattiakuviolla seisoo, on kuin liikemerkin sisällä.

Teoksessa on sellainen jännittävä piirre, että koulun opiskelijat - datanomejahan SLK:ssa myös leivotaan - voivat tehdä siihen uusia kuvaohjelmia. Vesa on lähettänyt teoksen elämään omaa elämäänsä jopa muuntuen ilman hänen kontrolliaan. Hieno oivallus.

Muita Vesa Toukomaan teoksia löydät täältä. Vesa oli paikalla juhlatilaisuudessa. Kysyin häneltä, miltä tuntui tehdä työ, joka oli näin rajattu etukäteen. Kävi ilmi, että rajoitus olikin vain minun olettamukseni, sillä hän kertoi saaneensa vapaat kädet ja itse valinneensa logon lähtökohdaksi.

Vesa Toukomaa tuntuu toimivan kuin Michelangelo aikoinaan. Hänhän oli myös kuvanveistäjä, mutta maalasi valtavan freskokonaisuuden Siktiiniläiskappelin kattoon. Olen lukenut, ettei hän osannut tehdä freskoja kun hyväksyi tilauksen. Pyysi ja sai neuvoja vanhoilta tekijöiltä.
Vesakin joutuu opettelemaan yhtä ja toista, kun luo yllä kuvatun kaltaisia teóksia, jotka ovat kaukana perinteisestä kuvanveistosta.

Ei tämä tähän lopu. Esikäytävän kattoon on valaistussuunnittelija Ari Tiilikainen kehittänyt vaihtuvan led-valaistuksen, joka koostuu monista monista tasavälein sijoitetuista pienistaä lampuista. Käytettävissä on useita eri valo-ohjelmia, joista yksi on tarkoitettu tuomaan mieleen reikäkortit. Tämä ohjelma taisi olla kuitenkin Vesa Toukomaan käsialaa.

Suklaahornet ja makasiinispektaakkeli

2006-05-07T11:37:00.000-07:00

Kävelimme vaimoni kanssa tänään katsomassa sitä mitä tsaarin makasiineista on tänään jäljellä. Tuhopoltto tapahtui toissapäivänä ja huomenna alkaa purku. Halusin ottaa kuvia jäännöksistä. Onpa ollut performanssia viime päivänä.

Tapasin sattumalta taiteilija Mika Karhun, joka oli perheineen myös liikkeellä. Mika oli toinen opettajistani TaiK:n avoimen taiteenfilosofian kurssilla (Kuvan teoria vai teorian kuva?).

Vaimoni käveli jo pohjoiseen Töölönlahden länsirantaa ja minä sitten perään. Siellä sovittiin että palaan vielä ottamaan kuvia eduskuntatalon puolelta ja Saara menee toista kautta kotiin. Jossakin vaiheessa muistin Mikan suklaahornetin Taidehallissa. Siellä on parhaillaan näyttely Mustavalkoinen metafora, jossa Mika on mukana. Päätin poiketa jos halli on vielä auki ja olihan se.

Olen nähnyt Mikaa talven mittaan TaiK:ssa, kun olen käynyt taidehistorian kurssilla. Hänellä on ollut siellä taas kuvateoriakurssi meneillään Pentti Määttäsen kanssa. Siellä olen kuullut häneltä hornethankkeesta ja miten hän sen toteuttaa. Mikan lempiaihe tuntuu olevan väkivallan tutkiminen taiteen avulla.

Siellä se Suklaahornet (lasikuitu, puu, styrox, suklaa, rauta) seisoi isossa salissa. Se on ehkä neljä metriä kanttiinsa. Suklaa tuoksui. Sotakone oli siis kuorrutettu oikealla suklaalla.

Vieressä oli huomattavasti pienempi teos Suklaaharrikka. Siinä suklaakuorrutus oli jähmettynyt tippukiviluolamaiseen valumaan. Yksi tulkinta tälle voisi olla psykopatian metafora. Väkivaltainen psykopaatti voi esiintyä suklaasamettisen rakastettavasti.

Näyttelyesitteessä (Ossi Naukkarinen) avataan näkökulmia, joista yksi on mielestäni erityisen oivaltava. Sodasta tehdään seikkailuelokuva. Joukkoon voitaisiin lisätä sotaisat ja muutoin väkivaltaiset tietokonepelit.

Palataanpa perjantain tapahtumiin. Tulimme illalla Saaran kanssa kotiin. Olimme jo matkalla saaneet tiedon makasiinien palosta. Näimme sitten savupatsaan parvekkeeltamme Herttoniemessä. Päätimme lähteä paikan päälle.

Lähestyessämme palopaikkaa näimme ihmisiä istumassa terasseilla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtumassa, vaikka suuri savupatsas nousi aivan lähistöllä. Rakennus oli vielä liekeissä, mutta katto oli jo romahtanut. Palokunta oli tietysti toimessa. Paikka oli eristetty ja yleisö seurasi tapahtumaa nauhan takaa. Savun seassa pörräävä helikopteri sai tapahtuman näyttämään valtavalta lavastukselta. Anarkistinen teko oli synnyttänyt spektaakkelin keskelle tasavallan hermokeskusta.

Suklaakuorrutuksella vai ilman?

Huippugrafiikkaa Sinebrychoffilla

2006-04-01T07:18:00.000-08:00

Sinebrychoffin taidemuseossa Bulevardilla on esillä huippugrafiikkaa. Rembrandt, Canaletto, Duerer ja muitakin. On siellä peruskokoelmiin kuuluva Rembrandtin öljyvärimaalaus "Lukeva munkkikin" esillä grafiikan keskellä. Sen aitouttahan joskus epäiltiin.

Opas kertoi, että Canaletton oikea sukunimi on Canal eli kanaali. Canaletto on diminituuvimuoto ja on siis suomeksi kanaalinen.

Goyaa on paljon, varsinkin härkätaisteluaiheita. Lisäksi siellä on Goyan sodanvastaisia töitä.

Rembrantin "Yövartio"

2006-03-27T10:21:00.002-08:00

Rembrantin kuuluisa "Yövartio" on ampumaseuran tilaama muotokuva. Henkilöt puettu maalauksessa historiallisiin asuihin. Kuvassa on oikeita henkilöitä ja täytehenkilöitä, joita ei oikeasti ollut olemassa. Yksi hahmo on sommiteltu aseenkäyttöoppaasta. Tällaisissä kuvissa kukin henkilö pääsi esiin sen mukaan paljonko maksoi. Toinen keskushahmoista korostuu, koska vaaleaan puettu henkilö hänen kummallakin puolellaan. Mm. tällaista opimme Tuijalta kevään toiseksiviimeisenä taidehistoriailtana.

Rembrantin "Yövartio"

2006-03-27T10:21:00.001-08:00

Rembrantin kuuluisa "Yövartio" on ampumaseuran tilaama muotokuva. Henkilöt puettu maalauksessa historiallisiin asuihin. Kuvassa on oikeita henkilöitä ja täytehenkilöitä, joita ei oikeasti ollut olemassa. Yksi hahmo on sommiteltu aseenkäyttöoppaasta. Tällaisissä kuvissa kukin henkilö pääsi esiin sen mukaan paljonko maksoi. Toinen keskushahmoista korostuu, koska vaaleaan puettu henkilö hänen kummallakin puolellaan.

http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/rembrandt/1640/night-watch/

Rembrantin "Yövartio"

2006-03-27T10:21:00.000-08:00

Rembrantin kuuluisa "Yövartio" on ampumaseuran tilaama muotokuva. Henkilöt puettu maalauksessa historiallisiin asuihin. Kuvassa on oikeita henkilöitä ja täytehenkilöitä, joita ei oikeasti ollut olemassa. Yksi hahmo on sommiteltu aseenkäyttöoppaasta. Tällaisissä kuvissa kukin henkilö pääsi esiin sen mukaan paljonko maksoi. Toinen keskushahmoista korostuu, koska vaaleaan puettu henkilö hänen kummallakin puolellaan.

http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/rembrandt/1640/night-watch/

Michelangelon Daavid

2006-03-18T09:42:00.000-08:00

Michelangelon Daavid-patsaan pää näyttää suhteettoman isolta vartaloon nähden. Tähän on syynä se, että tätä varsin korkeaa veistosta katsotaan alhaalta päin. Kädetkin ovat isot. Teos kuvastaa jännittynyttä hetkeä ennen jättiläisen kohtaamista. Pidäteltyä energiaa. Mm. tämän opimme viime taidehistorian tunnilla.

Kotisivu Piirustuksia, maalauksia, kolumneja.

Teesi ja antiteesi?

2006-03-12T05:03:00.000-08:00

Kävimme Galerie Forsblomilla. Alakerrassa on teesi ja ylhäällä antiteesi tai päin vastoin. Katutasossa Marjatta Tapiolan kreikkalaista ja kreetalaista mytologiaa viestinnässä käyttävät teokset jyrisevät räjähtävää alkuvoimaa ja toisessa kerroksessa ruotsalaisen Peter Frien maisemat huokuvat seesteisyyttä.

En kutsuisi Tapiolan maalauksia kuitenkaan mytologisiksi, vaikka galleriassa törmää kentauriin, satyyriin ja minotaurukseen. Tässä on muusta kyse. Picasson piirrokset tulevat mieleen. Miten nainen voi maalata näin maskuliinisesti? Teemoittelu ei ole täysin omaperäistä vaikka taidolla teokset onkin toteutettu. Ehkä tässä keskustellaan tarkoituksella Picasson kanssa.

Yhdessä teoksessa Tapiola on yhdistänyt tussia temperaan ja öljyväriin. Kestääköhän tussi rasvaisen öljyvärin päällä pitkässä juoksussa vai onko hän rajannut tussimusteen temperan päälle?

Frien maisemat lepuuttavat mieltä. Taivas on niissä maalattu yksityiskohtaisesti mutta maisemaosa maalauksellisen viitteellisesti. Katsommeko junan tai auton ikkunasta ohi kiitävää maisemaa? Taivashan pysyy paikallaan kyytiläisellekin.

Frie on maalannut maisemansa öljyllä suorakaiteen muotoiselle kangaspohjalle, mutta teipannut ennen maalausta alustan siten, että teippien irroittamisen jälkeen maalaattu pinta on vain lähes suorakaide mutta ei täysin. Suippoja kulmiakin hän on jättänyt törröttämään maalattujen alueiden kulmiin mutta vain suunnilleen yhden maalaukseen.

Elämän sulohetket ovat usein vain välähdyksiä - kuin ohi kiitäviä seesteisiä näymiä pilvipoutaisina päivinä nähtynä kiitävästä junasta tai autosta. Kohta kohtaat taas elämän rujon kääntöpuolen kuin kimppuunkäyvänä alkuhärkänä.

Alppimaisema Hollannissa?

2006-02-28T11:44:00.000-08:00

Taidehistorian tunnilla taas. Pohjoinen (Alankomaat) ja eteläinen (Italia) renesanssin maalaustaide poikkeavat toisistaan. Ensin mainittu nojaa keskiajan traditioon ja pyrkimyksenä oli maalata mitä nähdään. Etelässä taas haluttiin luoda uutta ja nojautua teoriaan maalaustaiteen statuksen kohottamiseksi. Niinpä paneuduttiin esimerkiksi perspektiivioppiin.

Pieter Bruegel vanhempi halusi kuvata talonpoikia. Tämä alankomaalainen oli käynyt Italiassakin ja nähnyt Alpit. Niinpä "Metsästäjien paluu" -teoksessa (The Hunters in the Snow) maisema on pääosiltaan hollantilaisen näköistä mutta muualta saadut vaikutteet näkyvät, sillä taustalla on alppimainen vuori, jollaisia tuskin Alankomaista löytyy.

http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/bruegel/hunters.jpg&imgrefurl=http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/bruegel/&h=753&w=1022&sz=218&tbnid=azOC-4CmO2VRCM:&tbnh=109&tbnw=149&hl=fi&start=1&prev=/images%3Fq%3Dhunters%2Bsnow%2Bbruegel%26svnum%3D10%26hl%3Dfi%26lr%3D

Tuntien kirja

2006-02-26T12:42:00.000-08:00

Berryn herttuan rukouskirja (tuntien kirja) antaa useiden värikuvien avulla kuvan ylhäisön ja muidenkin ihmisten elämästä myöhäisellä keskiajalla. Näitä kuvia on katseltu taidehistorian tunnilla.

http://medieval.mrugala.net/Enluminures/TRHBerry/tr-heure.htm

Antiikin maalaustaiteesta

2006-02-23T09:28:00.000-08:00

Antiikin kreikkalaiset lienevät tehneet maalauksia, mutta niitä ei ole säilynyt. Ne tehtiin puupohjille.

Nathaniel Harris kertoo roomalaisista maalauksista, joita siis on säilynyt. Niitä maalattiin ainakin koristuksiksi suoraan seinään. Haluttiin luoda illuusio laajemmasta tilasta. Etevimmät maalarit taisivat perspektiivin teon ja valon vaihtelut. Sitten nämä taidot unohtuivat Euroopassa mutta ne opeteltiin taas 1300-luvulla.

Kotisivu Maalauksia, piirustuksia, kolumneja.

Gobeliinit väistyvät

2006-02-19T05:57:00.000-08:00

Renesanssi tuo mieleemme runsauden ja rikkauden. Yllättävää on, että tuolloinen öljyvärimaalauksen kukoistus johtuukin ainakin osittain siitä, että varoja ei ollut enää tällaiseen käyttötarkoitukseen niin paljoa uhrattavaksi kuin aikoina ennen mustaa surmaa. Gobeliinit eli seinäkankaat olivat olleet aiemmin arvostetuimpia. Tauluihin alettiin myös maalamaan maisemia taustalle, kun ei ollut varaa kullata niitä. Toinen vaikuttava tekijä oli se, että musta surma vei myös kädentaitajia. Tällaisia opimme taidehistorian tunnilla.

Muotojen alkuperä gotiikassa

2006-02-02T04:58:00.000-08:00

Oli mielenkiintoinen taidehistorian tunti toissailtana. Aiheena goottilainen kirkkoarkkitehtuuri ja ja myös islamilainen estetiikka. Gotiikassa käytettiin ympyrä-, kolmio- ja neliöperiaatteita. Ympyrä symboloi mm. universumia, kolmio (luku kolme) Pyhää Kolminaisuutta ja neliön (luku neljä) taustalla olivat neljä vuodenaikaa, ilmansuunnat ja Paratiisin neljä jokea. Esimerkiksi Pariisin Noter Damen julkisivussa on tunnistettavissa näitä periaatteita. Huomaa esim. kolme oviportaalia sisääntuloseinustalla.

Goottilaisissa kirkoissa oli ja on vieläkin upeita lasimosaiikkeja. Niiden tekeminen tuli valtavan kalliiksi. Tarvittiin siis rahoittajia, jotka puolestaan halusivat vaikuttaa teoksen sisältöön. Capetingien suvun tunnus lilja on nähtävissä suvun rahoittamissa lasimaalauksissa. Lija on heidän logonsa tai tarkemmin sanoen liikemerkin vastineensa. Kyse on siis sponsoroinnista ja sponsorihan haluaa nykyäänkin tunnuksensa näkyviin.

Muistelen että impressionismin ajan taidemaalari Cezanne sanoi, että esineet voidaan purkaa mm. palloiksi ja kartioiksi. Olisi mielenkiintoista tietää, juontaako tämäkin ajatus goottilaisesta kirkkoarkkitehtuurista.

Kotisivu Kolumneja, maalauksia, piirustuksia, kuvakertomuksia.

Elisabeth Hautamäen tilkkutaidetta

2006-01-27T09:51:00.000-08:00

Tilkuistakin voi tehdä taidetta. Kävimme Saara-vaimon kanssa Pitäjänmäen kirjastossa katsomassa Elisabeth Hautamäen näyttelyä, jonka teema on "Iloa ja väriä talven keskelle". Elisabeth on monipuolinen tekijä, jonka maalauksia on ollut esillä useassa paikassa.

Kysäisin kirjastolaisilta tarkemmin näyttelytoiminnan ehtoja. Kuulin mm. että mieluimmin otettaisiin paikallisia eli pitäjänmäkeläisiä, tila on ilmainen ja että näyttely ei saisi olla kaupallinen. Viimeksi mainitun ehdon merkitys ei minulle ehkä täysin auennut. Ainakin Elisabethin teosten hinnat olivat esillä näyttelyssä. Tarkoitettiinkohan sillä, että henkilökunta ei ole käytettävissä kaupanteossa?

Kotisivukonsepti

2006-01-23T04:31:00.000-08:00

Olen pohtinut kotisivun konseptia. Mielessäni väikkyy ajatus aloitussivun sisällön muuttamiseksi vaihtuvaksi. Näin sivustosta tulisi enemmän verkkolehtityyppinen. Uusi sisältö olisi heti esillä ja aiempikin löytyisi helposti. Pääsivun muutos toimisi myös merkkinä siitä, että "uusi numero" on ilmestynyt. Uusiutumistaajuus voisi olla kerran kahdessa kuukaudessa.

Sivustossa voisi ehkä olla myös suora rekisteröitymismahdollisuus siten, että lukija voi halutessaan kirjata nimensä tai nimimerkkinsä sekä sähköpostiosoitteensa. Näin hän saisi tiedon sähköpostitse aina kun sivustolla on uutta sisältöä. Samaa kautta hän voisi myös poistaa rekisteröitymisensä. Se olisi vähän kuin lehden tilaamista, mutta ei tietysti maksaisi mitään.

Miltä tällaiset ajatukset sinusta kuulostavat?

Faarao Ekhnaton

2006-01-21T12:23:00.000-08:00

Muinaisen Egyptin kulttuuri pysyi suunnilleen samanlaisena vuosituhansia. Faarao Ahenatonin eli Ekhnatonin aika oli poikkeus. Hän järjesti uskonnollisen vallankumouksen ja veistostaide sai uusia muotoja. Faarao itse on kuvattu patsaaseen hyvin erikoisesti ja poikkeavasti toisin kuin ennen ja hänen jälkeensä. Pään muoto oli soikea ja kädet hennot. (Honour-Fleming)

Waltarin Sinuhe sijoittuu juuri näihin aikoihin.

Irlannin kanonisoidut kuvat

2006-01-17T10:38:00.000-08:00

Taidehistorian tunnit alkoivat taas TaiK:in avoimessa Tuija Tervon vetäminä. Kun Rooman valtakunta hajosi, kristinusko vakiintui järjestyneenä instituutiona Irlantiin siten, että sieltä tehtiin lähetystyötä mm. keskiseen Eurooppaan. Irlannista tehtiin hyvin arvokkaasti ja suurta vaivaa nähden koristeltuja Raamattuja. Käytetyt pigmentit saattoivat olla puolijalokiven hintaisia. Yhteen pergamenttiseen Raamattuun meni 150 vasikannahkaa. Kirjailujen teko oli kanonisoitujen kuvien jäljentämistä.

Kotisivu http://www.kukkula.net

"Piirustustaidon avaimet"

2006-01-16T11:36:00.000-08:00

Ostin kirja-alennusmyynnistä Bert Dodsonin "Piirustustaidon avaimet". Minulla on ollut se lainassa kirjastosta ja se on ollut hyväntuntuinen. Siinä on runsaasti opetettuihin asioihin kytkettyjä harjoituksia. Olen käynyt varsin pitkän piirustuskurssin Vapaassa taidekoulussa, mutta aina on oppimisenvaraa. Sitäpaitsi tämä kirja tuntuu tyyliltään erilaiselta kuin mainittu kurssi. Yritän tehdä harjoitukset siten, että aina kun teen yhden, merkitsen seuraavalle ajan almanakkaan. J.M. Parramonin piirustuskirja minulla onkin ennestään.

http://www.kirja-arvostelut.com/9512065789

Pronssipatsaan valaminen Kreikassa

2006-01-14T04:03:00.000-08:00

Antiikin kreikkalaiset olivat taitavia tekemään pronssipatsaita. Yksi käytetty valumenetelmä oli seuraavanlainen. Ensin muovattiin veistos savesta. Sitten se vuorattiin vahalla ja taas lisättiin savea. Rekennelmaan jätettiin sopivasti reikiä, jotta vahakerrokseen voitiin valuttaa sulatettua pronssia ja jotta näin syrjäytyvä vaha pääsi valumaan pois. Kun kuivuneet savikerrokset oli koputeltu pois, teos oli jo varsin pitkällä. Voi vain ihmetellä kreikkalaisten taitavuutta. (Honour-Fleming)

Kotisivupäivitys tehty

2006-01-08T12:15:00.000-08:00

Onnistui se savotta vihdoin. Jostakin syystä kun kopioin linkkisarjoja FrontPagessa sivulta toisille, niistä osa kopioituu toimimattomana. Mutta ei aina, uusintakierros auttoi.

Kotisivuston (http://www.kukkula.net) linkkisarja alkaa venyä. On mietittävä miten sen saisi kätevämmäksi mutta samalla havainnollisuus säilyisi. Kai sinne on valikkosivuja lisättävä.

Visuaalista rutiinia

2005-12-29T13:53:00.000-08:00

Niin siinä kävi, että uudelleen skannasin aineistot. Kun ensimmäiseen laitoin oikean tiedostomuodon skannausprosessissa, se jäi oletusarvoksi. Siis jos tämän olisin huomannut edellisellä kerralla niin olisipa aikaa säästynyt. Syntyneiden tiedostojen siirto muistitikulle ole koneen toivottoman hitauden vuoksi kärsivällisyyttä koettelevaa. Samalla lueskelin Linkomiehen Homerosta. No, pääsin jo aloittamaan sivun teon tänään kannettavalla. Sivun visuaalinen idea alkoi hahmottua. Kuvan pienentäminen FrontPagessa tuntuu huonotavan sen laatua. Pienemmät kuvat sopisivat kuitenkin paremmin sivulle. Huomenna taidan pienentää niitä pöytäkoneella muistitikulle. Taiteellista työtä tämäkin. Kuvallisuutta on mietittävä mutta kyllä tässä on aika tylsiä, rutiininomaisia vaiheita. Tällaista lienee taittajan työ.

Kotisivu
Historiablogi

Rämpimistä

2005-12-28T11:45:00.000-08:00

Aika säätöä tämä kotisivupäivitys. Tietokone, johon skanneri on kytketty, on toivottoman hidas. Olen siivonnut tiedostoja mutta apua on ollut niukasti. Tarkoitukseni on siirtää muistitikulla sopivaan kokoon ja tiedostomuotoon saatetut piirustukset ja kuvat kannettavalle, jossa on Front Page 2000. Sitä osaan käyttää, joskaan en kovin professionaalisti. Skannauksen yhteydessä minun olisi kai pitänyt määrittää tiedostomuoto JPEG:ksi mutta enpä muistanut. Koneesta ei tunnu nyt löytyvän ohjelmaa, jolla voisin BMT-tiedostot muuttaa. Kylläpäs takkuaa. Joudunkohan skannaamaan uudestaan?

Kun päivitän kotisivua vain noin kerran kuussa, tahtovat tarvittavat temput päästä unohtumaan. Aika työlästä puuhaa näin amatöörille. Tämänkin ajan voisin tietysti käyttää maalaamiseen ja piirtämiseen, mutta kun töitään voi tällä tavalla tuoda näytille, siitä saa kipinää tehdä niitä.

Jos joku muu taiteenharrastaja painiskelee vastaavien kuvioiden parissa, olisi mukava vaihtaa ajatuksia.

Kotisivu: http://www.kukkula.net
Historiablogi: http://kukkula.blogspot.com

Kotisivujen päivitystä

2005-12-27T05:37:00.000-08:00

Joulukuun päivitys kotisivulle "Saaran ja Heikin sapattisivut" on nyt työn alla. Viimekesäisiä piirustuksia Oulusta ja ympäristöstä etsiskelen. Niistä voisin tehdä koosteen. Lomailimme sillä seudulla jonkin aikaa. Eihän aihe kovin ajankohtainen ole, mutta jospa kesästä voisimme jo alkaa taas unelmoida. Yksi Eeva-lehdessä ollut Saaravaimon sapattikolumni ainakin pääsee taas mukaan. Irtoaisikohan Saaralta uusikin kolumni? Ainakin uudesta kirjasta "Latvian historiaa ja kulttuuria" aion laittaa jotakin. Saara oli siinä yhtenä kirjoittajana ja toimitustyössäkin mukana. Muutama maalaus ja muukin piirustus on harkinnassa. Tarkoitukseni on pitää sapattivuosiaiheinen tilaisuus Vantaan aikuisopistossa Unikkotiellä lauantaina 11.2. klo 10.00-12.30. Siitä voisin laittaa kotisivullekin jotakin.

Ala-Maunuksen auringonlaskuja

2005-12-20T08:20:00.000-08:00

Petri Ala-Maunus näytti yhtenä päivänä Tempereen kurssillamme kuvia omista töistään ja kertoi omasta taustastaan. Petri on maalannut ahkerasti auringonlaskuja, mutta ei perinteisiä sellaisia. Yhdessä teoksessa hänellä on valtava määrä pieniä auringonlaskuja vierekkäin ja allekkain suorakaiteen muotoon järjestettynä. Esimerkkejä.

Hän on myös ostanut toritaiteeseen ja suunnilleen vastaavaan lukeutuvia maisemamaalauksia Suomesta ja Ranskasta. Sitten hän on maalannut tauluihin auringonlaskut niissä oleviin maisemiin.

Monenlaisia kykyjä

2005-12-16T07:03:00.000-08:00

Tampereen kurssilla oli oikein mukava porukka. Hyvin taitavia maalareita, vaikka osalle öljy- ja akryylivärien käyttö olikin uusi kokemus. Yksi maalasi ison hienon maiseman Sloveniasta - ja lyhyessä ajassa. Toinen teki niin hienon myrskyn, että melkein kuuli kohinan sitä katsellessaan. Kolmas teki aika räväkän työn. Hän sai ihmisjalan näyttämään hienon oikealta työssään. Hänelle sopi hidas ja perusteellinen työskentely. Neljäs osasi taitavasti kuvata valoa kankailla, joita mm. sijoitti töihinsä. Viidennen erilaisia struktuureja - kuin kangasmalleja - sisältävä työ oli tasapainoinen ja kaunis.

Ruutuja!

2005-12-13T04:00:00.000-08:00

Tässä näette kahden viimeisen kurssipäivän tulokset. Kahdessa otoksessa teoksesta "Prinsessanherkkä designer perheterapiassa" nähdään hahmot, joista voi tehdä päätelmiä työn nimen avulla. Maalauksessa on keskellä vaaleapohjainen, suorakulmainen alue piirustusta varten ja siinä nämä hahmot ovatkin. Teosta reunustaa kirkkaanväriset neliöt. Niillä on oma roolinsa teoksen kokonaistunnelman syntymisessä ja myöskin teoksen tulkinnassa.

Toisen työn pohjaväriksi maalasin pensselillä punaista ja sinistä. Kokonaissävy on aika kylmä. Joku löysi maalauksesta silmän. Päälle maalasin palettiveitsellä ruutuja maaväreihin painottuvalla väriskaalalla. Jossakin vaiheessa teos kääntyi pystyyn. Pari ruutua jäi pohjaväreihin kontrastoimaan muiden ruutujen kanssa. Lopuksi piirsin tussilla muutamaan ruutuun kuvat Finlaysonin alueen aiheista. Akryylimaalaus toimi taas hyvin piirustuspohjana.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, piirustuksia, maalauksia

"Prinsessanherkkä designer perheterapiassa"

2005-12-10T07:26:00.000-08:00

Tänään saimme maalauskurssilla kukin muutaman aiheen, joista valita päivän työn teeman. Oma aihe oli myös mahdollinen. Petri oli kerännyt aiheet "Kauniit ja rohkeat"-sarjan nimistä. Valitsin aiheen "Prinsessanherkkä designer perheterapiassa" ja yhdistin siihen omaa työtapaideaani. Olin päättänyt kokeilla akryylimaalauksen ja tussipiirtämisen yhdistämistä. Aamulla ennen kurssia etsin Tampereen kaupoista sopivaa tussia ja taisin onnistua.

Maalasin pohjustetulle kankaalle kirkkaita pohjavärejä ohuesti ja sitten maalasin murretulla valkoisella keskelle piirrosalueen siten, että pohjavärit jäivät kajastamaan läpi. Piirsin keskelle tussilla aiheenmukaisen kuvan ja reunustin kuva-alan neliömäisillä alueilla kuin raameiksi.

Olin arvellut, että pohjustettu pinta on karkea tussipiirroksen alustaksi mutta menettely toimikin hienosti. Kankaalle oli helppo piirtää.

Palapeli

2005-12-09T11:21:00.000-08:00

Maalauskurssin viimeinen viikonloppu käynnistyi tänään. Saimme palapelitehtävän. Kukin sai muutaman neliön, jotka oli leikattu valokuvasta. Sitten maalasimme ne. Lopuksi koottiin kuva ja siinä hymyili Frederik. Kuva oli elävä ja siitä tunnisti hyvin kohteen. Jokaiseen neliöön oli maalaustyyliin mukana tullut viesti tekijän temperamentista.

Koulun käytävän seinällä on samalla periaatteella tehty suuri kuva Tarja Halosesta. Koulun opiskelijoiden tekemä.

Taidekurssin satoa

2005-12-06T03:40:00.000-08:00

No, tässä Mona Lisa. Sillä voin lohduttautua, että Leonardolla apureineen teos oli työn alla vuosikausia.

Ja pastissi Federico Herreron teoksesta Grueen-ac. Iloisia värejä, paksuja pintoja, piirustusta maalilla.

Petri kertoi residenssiajastaan USA:ssa. Kolmekymmentä taiteilijaa työskenteli miljonäärin omistamassa navetasta tehdyssä työtilassa ja asuivat farmin päärakennuksessa. Kullakin oma loosi. Lopussa näyttely.

Residenssejä, pastisseja

2005-12-05T01:34:00.000-08:00

Taidekurssilla kuultiin eilen taiteilijaresidenssien toiminnasta. Ja pastisseja maalattiin edelleen. Aiheista enemmän kun olen palannut Tampereelta kotiin ja voin pari digikuvaakin liittää postaukseen.

Nykytaiteen kimppuun kurssilla

2005-12-03T08:52:00.000-08:00

Maalauskurssi jatkui tänään. Aamulla vedimme toisen kerroksen mediumvettä pohjiin. Sitten Petri luennoi meille nykytaiteesta ja lopuksi käytiin tätä blogiakin vilkaisemassa. Sitten vedettiin kaksi gessokerrosta pohjiin ja maalaamaankin päästiin. Nyt oli tehtävänä tehdä pastissi (eräänlainen kopio tai jatkokehitelmä) jostakin nykytaideteoksesta. Valitsin puertoricolaisen Federico Herreron (s.1978) värikylläisen, ei-esittävän teoksen. Huomenna jatkan sitä. Hyvä päivä.

Taas taidekurssilla Tampereella

2005-12-02T11:42:00.000-08:00

Taidekurssi Tampereella jatkui tänä iltana. Tänään opettelimme kankaan pohjustusta. Olen käyttänyt valmiiksi pohjustettuja kankaita, joten tämä oli uutta minulle. Ensimmäinen liimavesikerros (tai tarkemmin mediumvesikerros) kiristi kankaan todella nopeasti. Petri Ala-Maunus sanoi, että näin saadaan parempi pohja kuin valmiina ostetut ovat, koska jälkimmäisten koostumuksesta ei ole tietoa. Kannattanee siis ottaa tämä uusi taito tavaksi.

Kävin ostamassa kiilapuut Arteljeesta, joka on nykyään Kampinaukiolla Deutsche Schulen vieressä. Kiilat unohtuivat, mutta sain ne onnekis Tampereen Arteljeesta. Petri pitää Temperaa ja Arteljeeta edullisimpina taideartikkeleiden ostopaikkoina. Hakaniemessäkin on minusta hyvä kauppa, mutta hintatasoa en osaa verrata.

Kotisivu http://www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia

Lautrecin tytöt

2005-11-30T11:45:00.000-08:00

Kiasman "Arjen murtumia"-näyttelyssä ruotsalaisen Torsten Renqvistin "Lautrecin tytöt" ( http://www.kiasma.fi/ladattavat_tiedostot/Kiasma_Arjen_murtumia.pdf )ryhmä puuveistoksia - tai puuveistoksilta ne ainakin näyttivät. Vaaleita värejä, okraa. Viehättävä ryhmä. Tuovat mieleen vanhat puiset kirkkoveistokset. Nämäkin ovat rujoja, kuin ajan hampaa puremia. Sommittelu muistuttaa Picasson Avignonin naisia - varmaan tarkoituksella. Teoksen nimen alkuosa luultavasti viittaa ranskalaiseen taiteilijaan Toulouse-Lautreciin. Picasso-sitaatti ja nimivalinta kertonevat minkälaisiin naisiin taiteilija haluaa näitä madonnahahmoja samastaa. Voisikohan tässä olla hengellinen sanoma?

Piirustusidea

2005-11-29T02:29:00.000-08:00

Olen tehnyt kotisivulleni piirrossarjan Etelä-Haagasta. Olen ajatellut tehdä seuraavan vastaavan Keski-Pasilasta. Ehkä kysyt, onko siellä mitään muuta kuin ratoja. Siellä on mm. pittoreski, suojeltu veturihalli. Vanhat vaunut, joita alueelle on jäänyt nuokkumaan, huokuvat myös mennyttä. Ja onhan siellä muutakin. Mitä pidät ajatuksesta?

Maalauskurssi alkoi

2005-11-27T23:52:00.000-08:00

Maalauskurssi alkoi Tampereella. Taiteilija Petri Ala-Maunus vetää. Hyvin opettaa. Olen tyytyväinen.

Yllä on osa ensimmäisestä harjoituksesta, joka tehtiin mustalla ja valkoisella akryylillä.

Minulle uusi tuttavuus tällä kurssilla on ns. medium käytettynä veden sijasta akryylivärien ohenteena. Aine on tahmaisen hyytelömäistä ja sen käyttäminen akryylivärien kanssa saa työskententelyn muistuttamaa öljyvärimaalausta. Sellainen tuntuma sopiikin minulle paremmin kuin veden antama.

Maalasin myös ensimmäistä kertaa öljyväreillä akryylin päälle. Sekin tuntui hyvältä. Akryylit kuivuvat nopeasti ja työtä voi jatkaa nopeasti ensi kerrosten jälkeen öljyväreillä, joka on hienostuneempi väline, mutta toivottoman hidas kuivumaan.

Toisen päivän harjoituksena oli - ei enempää eikä vähempää kuin - Mona Lisan kopioiminen. Jos Leonardo tietäisi?

Arjen murtumia

2005-11-25T07:42:00.000-08:00

Kiasmassa "Arjen murtumia" -näyttelyssä. IPodin sai lainaksi ja sillä saattoi kuunnella selostuksia. Hulda Håkonin "Auringossa; joukko ihmisiä, erilaisia elämäntapoja" oli visuaalisesti ja sisällöllisesti antoisa. Ehkä sykähdyttävin teos näyttelyssä oli Jaakko Niemelän "Kylä". Metalliverkosta rakennettu idyllinen kylämaisema kirkkoineen pyöri alustalla ja valo heitti kauniisti varjon seinälle pimennetyssä huoneessa. Siinä se idylli oli modernin maailman kurimuksessa. Mutta ehkä myöhemmin enemmän aiheesta. Tänä iltana lähden Tampereelle. Siellä alkaa huomenna öljy ja akryylivärimaalauskurssi taitelija Petri Ala-Maunuksen johdolla.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia.

Parantaako Wardi immuunijärjestelmääsi?

2005-11-25T00:24:00.000-08:00

Taiteenharrastajat ovat pitkäikäisempia ja onnellisempia kuin muut, toteaa hämmästyttävästi tilastotieteilijä Benson Konlaan, joka vaikuttaa Ruotsissa. Sikäli hämmästyttävästi, että hän perustaa sanomansa yli 20.000 ruotsalaista koskevaan tutkimukseensa, jossa osalle tarjottiin kulttuuria ja osalle liikuntaa. Kumpikin paransi stressiä, mutta ensinmainittu edisti myös immuunijärjestelmää.

Yllä mainittu perustuu lehtiartikkeliin, mutta aiheesta näyttää kirjoittavan myös Valtion taidemuseo. Jaa, otos (vai näyte?) näyttääkin olevan 12.000.

Oletko käynyt katsomassa Rafael Wardin pastellitöitä Anhavalla Sanomatalossa? Wardista tulee helposti mieleen keltaista ja oranssia hehkuvat työt, mutta tämän näyttelyn väriskaala on laajempi. Ovat ne niin ujostelemattoman kauniita! Niitä ajatellessa Konlaanin teesi vaikuttaa uskottavalta. Anhavan nettiosoitteesta löydät kolme näyttelyn teosta: Festive lights, Kultaranta ja View. Huomaa mestarillinen syvyysvaikutus. Onkohan Kultaranta sitaatti van Goghilta? Tunnelma on niin samalainen kuin viimeksimainitun eräässä teoksessa.

Kotisivu: www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia

Lähtölaukaus

2005-11-23T11:18:00.000-08:00

Tämä on uuden blogin lähtölaukaus. Jatkan historiabloggausta sivulla Historiaa pitkin ... ja käsittelen nykytaidetta ja taidehistoriaa tässä uudessa. Tervetuloa!