Heikki maalaa

Suti on heilunut

Hei taas. Minulla on ollut kolmen viikon joululoma, joten olen voinut paneutua muun menon lisäksi maalaushommiin.

Olen käsitellyt elämän dualistisuutta neliöiden ja orgaanisten muotojen avulla. No, käsitteleminen on liikaa sanottu. Tämä on pikemmin kuvaamista ja ilmaisemista.

Tässä ensimmäisessä teoksessa värirunsaus taistelee mustan maiseman kanssa. Tässä taistelussa ei ole harmoniaa, paitsi sommittelussa.

Vastavärit tuovat minusta näkymään kihelmöivyyden tuntua.

Kumpi on voittaja, Narkissos vai Kultasuu?

Tässä versiossa maisema on ilmaistu niukasti ja maaväripainotteinen ruudutus on harmooninen. Kumman näet, ruudutuksen vai maiseman?

Maisema on alakynnessä. Luulen, että työstän sitä vielä. Vai mitä sanotte?

PS: Tänään on varmistunut, että saan pitää kesällä näyttelyb Strasbourgissa.

Palautetta ohjaajalta

Lisäsin vieriseen tauluun säpinää oikeaan reunaan saadakseni siihen enemmän särmää.

Tänään tapasin ohjaajani Eilan (Ekman-Björkman) ja näytin hänelle nämä kaksi maisemaani tällaisenä kuin ne nyt ovat. Sain oikein positiivisen kritiikin. Hän piti molempia töitä valmiina.

Hän vinkkasi ostamaan pensselimäisen tussin. Ostinkin sellaisia. Kokeillaanpa.

Järki vai vietit?

Kirjoitin leppoistamisblogissani taidematkaani liittyvästä, joten tässä linkki sinne.

Totuus kirjaimissa?

Halusin tehdä alleviivauksia meneillään olevaan hesseen. Niinpä lähdin eilen hankkimaan sellaista. Eipä löytynyt Narkissosta eikä Kultasuutakaan yksittäisenä teoksena, kun painos on loppunut. Iskin kolme kärpästä yhdellä läiskäyksellä, kun ostin edition, jossa on myös Siddhartha ja Gertrud.

Pari lainausta:

"Kirjaimilla ja sanoilla ei voi sanoa mitään."

"Koulussa ja oppineisuudessa, hän tuumi uneksivasti, oli se vika, että henki pyrki näkemään ja esittämään kaiken sellaisena kuin se olisi litteää, kaksiulotteista."

Arvaattekin kummalta sankarilta nämä ajatukset ovat.

Narkissos ja Kultasuu

Siitä on kauan, kun olen lukenut Hermann Hessen Narkissoksen ja Kultasuun. Olen nyt aloittanut uudestaan. Tässä poimintoja kuvaamaan sankareita.

Narkissoksesta:
"Ne harvat, jotka joskus hieman hymyilivät apotin yksinkertaisuudelle, ihailivat kaksin verroin enemmän ihmelapsi Narkissosta, kaunista nuorukaista, joka puhui taiturimaisesti kreikkaa, käyttäytyi ritarillisen moitteettomasti, jolla oli hiljainen terävä ajattelijan katse ja kapeat, kauniit ja jäntevästi kaareutuvat huulet."

"Oppineita lukuun ottamatta hän sai kuitenkin vain vähän todellisia ystäviä, hänen ylimyksellisyytensä ympäröi häntä kuin kylmä henkäys."

Kultasuusta:
"Hän, hyväntahtoinen poika, saattoi jonkin kiusoittelun tai leikkiherjan johdosta silmänräpäyksessä leimahtaa niin silmittömään kiukkuun, että pystyi vain äärimmäisin ponnistuksin hillitsemään itsensä ja kääntymään äänettömänä, silmät suljettuna ja kalmankalpeana poispäin."

"Kun Kultasuu puhui taimenesta, jonka hän oli poikana pyydystänyt, kuvasi perhosta, matki jonkin linnun ääntä, kertoi jostakin toveristaan, koirasta tai kerjäläisestä, syntyi kuvia, kuulija näki jotakin."

Väriä

Olen jatkanut työtä akryyleilla, mutta olen kallistumassa öljypastelleihin. Niissä on niin valtava värikylläisyys. Ne antavat hienon loppusilaushehkun, edellyttäen tietenkin, että onnistun. Nyt pitäisi lopettaa nysväily ja päästää palkeet auki.

Taisi olla Stenmanin Nina, joka sanoi, että aina pitää uskaltaa pilata hyvä työ.

Narkissos ja Kultasuu väikkyvät mielessä, ja jokin ideantynkäkin . Seuraava versioni tästä näkymästä voisi perustua näkyvämmin näihin Hessen veikkosiin.

Soitin ohjaajalleni tänään ja houkuttelin häntä taideblogilleni. Lupasi katsoa, mutta Facebookissa hän ei ole. Viikon päästä tapaamme.