Kapinallinen?

Valokuvatorstain tuoreen haasteen aiheena on kapinallinen. Mieleeni tuli tämä menneenä kesänä Firenzessä ottamani kuva patsaasta, jonka aihetta en tiedä enkä tekijääkään. Vaikuttava taideteos!

Kotisivu: Kukkula

Erilainen taidekauppa 3

Taidekauppa Pikassossa on käytettävissä taulujen sovitustila. Ja jos ostoksia alkaa kertyä runsaasti, voit ottaa ostoskärryt avuksesi.

Erilainen taidekauppa 2

Tavara on esillä kuin ruokakaupassa ja sellaista toimintamuotoa tässä on tarkoitus kokeillakin. Hinnat alkavat 0,50 eurosta ja päättyvät 35.000 euroon, jota summaa pyydetään Andy Warholin kuuluisasta Campbell's -teoksesta.

Teoksia on tarjolla tunnetuilta suomalaisilta alan tekijöiltä. Liksom, Palmu, Paunila, Sakkinen, Uutinen, Wuorila-Stenberg ... Onpa Wuorila-Stenbergin värit tummia esillä olevissa teoksissa. Kaukana entinen räiskyvä värimaailma.

Viimetalvisen Tampereella pidetyn taidekurssin opettajamme Petri Ala-Maunuksen töitä oli myös esillä.

Kuvassa itse Jani kassatuolilla.

Erilainen taidekauppa 1

Taiteilija Jani Leinonen on monipuolinen mies. Nyt hän on perustanut taidekaupan, joka ei muistuta gallerioita. Pian tämä liike on muisto (Valokuvatorstai!/inspis.vuodatus.net) vain. Liike on auki vain yhden kuukauden.

Lisää aiheesta seuraavassa postauksessa.

Kävin Amos Andersonin taidemuseossa, jossa on esillä Jyrki Parantaisen valokuvia ja suomenruotsalaisten vaikuttajien muotokuvia. Suuri osa teoksista on suuria valokuvia, joissa on ikään kuin kiinnitetty henkilöt neuloin ja langoin käsitteisiin, jotka ovat heidän taustallaan. Kytkennän visualisointi toimii minusta hyvin. Teokset ilmentävät hyvin sitä, että ollessamme tässä kuljetamme historiaamme ja ominaisuuksiamme mukanamme. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta hyvä oivallus tämä on.

Ilmeisesti Bachin teokseen viittaava Ich habe genug (Minulla on kylliksi) -valoteos on virkistävä muistutus siitä, missä elämme.

Muotokuvia on runsaasti ja näin voi todeta, miten monella tavalla muotokuvan voi tehdä. Mukana on muutama perinteinen toteutus, joissa on vain henkilö puku päällä ja siinä kaikki. Ne voi kuvitella helposti johtokunnan huoneen seinälle. Tämä on oikeastaan hyvin vaikea toteutusmuoto, koska henkilön persoona on saatava kuvassa elämään. Riittääkö se että työ on ulkoisesti näköinen?

Ikonitradition alkuperä?

Muinaiset egyptiläiset vieroksuivat muutoksia ja pystyivätkin vakiinnuttamaan elämänmuotonsa suurin piirtein samanlaiseksi pitkiksi ajoiksi. Tämä näkyi myös taiteessa. Käsityöläisillä ei ollut tilaa luovuudelle vaan teokset toteutettiin tiukasti normien mukaan. Varovaisuudella pyrittiin varmistamaan faaraon kohtalo tuonpuoleisessa.

Bysantin ajan ikonimaalaus oli luonteeltaan samantyylistä. Maalari toteutti teoksensa huolellisesti jonkin kanonisoidun mallin pohjalta.

Töyssy, Vartiainen ja Viitanen (Kuvataide. Visuaalisen kulttuurin käsikirja. Wsoy 1999) rohkenevat nimetä bysantin ikonitradition egyptiläis-hellenistisen hautakuvataiteen jatkeeksi.

Fragmentteja Pohjois-Amerikan taidehistoriasta

Varhaisen vaiheen kalliokuvissa esiintyi ns. röntgentyyliä, jossa eläinten sisäelimiäkin kuvattiin näkyviin.

Muotokuvista tuli suosittuja 1700-luvulla, mutta koska taiteilijoita ei juuri ollut, niitä tilattiin Euroopasta. Tilauskirjeeseen liitettiin kuvaus kohdehenkilöstä.

1900-luvulla kansainvälisesti suuntautuneiden taiteilijoiden rinnalla toimi ns. regionalisteja, jotka saivat aiheensa amerikkalaisesta arjesta. Edward Hopperkin lukeutui heihin.

(Töyssy-Vartiainen-Viitanen: Kuvataide. Visuaalisen kulttuurin käsikirja. Wsoy 1999)

Valoa

Valokuvatorstai haastaa nyt valolla. Tässä kuva paikasta, jossa valoa on ajateltu paljon ja kauan sitten. Kuuluisa Pantheonin okulaari Roomassa. Lomailimme Italiassa kesäkuussa ja näimme tämänkin nähtävyyden.

Taideopiskeluni alkoi toden teolla runsas viikko sitten. Tarkkaa massapiirtämistä. Valöörien tutkailua. Syksyn lukuannokseksi saatu noin parinkymmenen teoksen lista.

Kotisivut Kuvakertomuksia, kolumneja ym.