Latvian Gallen Janis Rozentals

Sinebrychoffilla (Valtion taidemuseo) on esillä latvialaisen Janis Rozentalsin taidetta. Hän eli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Hänen vaimonsa oli suomalainen laulajatar Elli os. Forssell.
Latvian ystävyyseura Rozentals-seura (nimi juontuu juuri puheena olevasta taiteilijasta) on julkaissut hiljattain pariskunnasta kirjan "Janis ja Elli Rozentals - elämää ja taidetta" (toim. Marjo Mela).

Janis Rozentalsia voisi kutsua Latvian Galleniksi ja hän saikin tältä vaikutteita. Joissakin teoksissa hän on maalannut henkilöhahmoilleen samanlaiset voimakkaat rajaviivat kuin millaisia Gallenkin käytti. Gallen puolestaan on saattanut omaksua ne Michelangelolta.

Rozentals näyttää olleen hyvin kokeileva maalari. Teoksissa on nähtävissä sovelluksia erilaisista maalaustekniikoista.

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa huippugraafikoiden teoksista Sinebrychoffilla. Jos innostut tutustumaan Rozentalsin töihin ko. museossa, näet kaupan päälle näitäkin, sillä siellä nekin näyttivät vielä olevan.

Sirénien arkkitehtidynastia ja kuvanveistäjä Toukomaa

Itä-Pasilaan on noussut ns. Teboilin tontille ammattikorkeakoulu Helian uusi toimitalo, joka on arkkitehti Jukka Sirénin toimiston käsialaa. Vieressä olevan 70-luvulla rakennettu Suomen Liikemiesten Kauppaopiston rakennus on Jukan vanhempien Heikin ja Kaijan toimiston suunnittelema. Jukan isoisän Johan Sigfrid Sirénin päätyö on eduskuntatalo. Liekö sattumaa, että SLK:n talo on laatikkomainen kuten edellä mainittukin? Kaikki mainitut Sirénin arkkitehtidynastian työt edustavat selvästi omaa aikaansa. No, ehkä eduskuntataloa voisi veikata vanhemmaksi kuin se on (valmistui 1931).

SLK:n talossa on valmistunut suuri remontti, jonka valmistumista juhlittiin eilen 18.5.2006. Helian ja SLK:n taloja yhdistää kaksi kävelykäytävää, jotka ovat toisen kerroksen korkeudella.

Toista käytävää edeltää SLK:n puolella pieni taidematka. Lyhyeen esikäytävään on sijoitettu kuvanveistäjä Vesa Toukomaan moderni teos. Seinässä on mustan, suorakaiteen muotoisen transparenttipleksin takana kaksi vaihtuvaa kuvakoostetta Atk-Instituutin (fuusioitunut SLK:on) historiasta. Pleksin edessä on lattialla ja katossa hieman neliömäinen ovaali musta alue. Nämä kaikki yhdessä juontuvat Atk-Instituutin liikemerkistä. Kun lattiakuviolla seisoo, on kuin liikemerkin sisällä.

Teoksessa on sellainen jännittävä piirre, että koulun opiskelijat - datanomejahan SLK:ssa myös leivotaan - voivat tehdä siihen uusia kuvaohjelmia. Vesa on lähettänyt teoksen elämään omaa elämäänsä jopa muuntuen ilman hänen kontrolliaan. Hieno oivallus.

Muita Vesa Toukomaan teoksia löydät täältä. Vesa oli paikalla juhlatilaisuudessa. Kysyin häneltä, miltä tuntui tehdä työ, joka oli näin rajattu etukäteen. Kävi ilmi, että rajoitus olikin vain minun olettamukseni, sillä hän kertoi saaneensa vapaat kädet ja itse valinneensa logon lähtökohdaksi.

Vesa Toukomaa tuntuu toimivan kuin Michelangelo aikoinaan. Hänhän oli myös kuvanveistäjä, mutta maalasi valtavan freskokonaisuuden Siktiiniläiskappelin kattoon. Olen lukenut, ettei hän osannut tehdä freskoja kun hyväksyi tilauksen. Pyysi ja sai neuvoja vanhoilta tekijöiltä.
Vesakin joutuu opettelemaan yhtä ja toista, kun luo yllä kuvatun kaltaisia teóksia, jotka ovat kaukana perinteisestä kuvanveistosta.

Ei tämä tähän lopu. Esikäytävän kattoon on valaistussuunnittelija Ari Tiilikainen kehittänyt vaihtuvan led-valaistuksen, joka koostuu monista monista tasavälein sijoitetuista pienistaä lampuista. Käytettävissä on useita eri valo-ohjelmia, joista yksi on tarkoitettu tuomaan mieleen reikäkortit. Tämä ohjelma taisi olla kuitenkin Vesa Toukomaan käsialaa.

Suklaahornet ja makasiinispektaakkeli

Kävelimme vaimoni kanssa tänään katsomassa sitä mitä tsaarin makasiineista on tänään jäljellä. Tuhopoltto tapahtui toissapäivänä ja huomenna alkaa purku. Halusin ottaa kuvia jäännöksistä. Onpa ollut performanssia viime päivänä.

Tapasin sattumalta taiteilija Mika Karhun, joka oli perheineen myös liikkeellä. Mika oli toinen opettajistani TaiK:n avoimen taiteenfilosofian kurssilla (Kuvan teoria vai teorian kuva?).

Vaimoni käveli jo pohjoiseen Töölönlahden länsirantaa ja minä sitten perään. Siellä sovittiin että palaan vielä ottamaan kuvia eduskuntatalon puolelta ja Saara menee toista kautta kotiin. Jossakin vaiheessa muistin Mikan suklaahornetin Taidehallissa. Siellä on parhaillaan näyttely Mustavalkoinen metafora, jossa Mika on mukana. Päätin poiketa jos halli on vielä auki ja olihan se.

Olen nähnyt Mikaa talven mittaan TaiK:ssa, kun olen käynyt taidehistorian kurssilla. Hänellä on ollut siellä taas kuvateoriakurssi meneillään Pentti Määttäsen kanssa. Siellä olen kuullut häneltä hornethankkeesta ja miten hän sen toteuttaa. Mikan lempiaihe tuntuu olevan väkivallan tutkiminen taiteen avulla.

Siellä se Suklaahornet (lasikuitu, puu, styrox, suklaa, rauta) seisoi isossa salissa. Se on ehkä neljä metriä kanttiinsa. Suklaa tuoksui. Sotakone oli siis kuorrutettu oikealla suklaalla.

Vieressä oli huomattavasti pienempi teos Suklaaharrikka. Siinä suklaakuorrutus oli jähmettynyt tippukiviluolamaiseen valumaan. Yksi tulkinta tälle voisi olla psykopatian metafora. Väkivaltainen psykopaatti voi esiintyä suklaasamettisen rakastettavasti.

Näyttelyesitteessä (Ossi Naukkarinen) avataan näkökulmia, joista yksi on mielestäni erityisen oivaltava. Sodasta tehdään seikkailuelokuva. Joukkoon voitaisiin lisätä sotaisat ja muutoin väkivaltaiset tietokonepelit.

Palataanpa perjantain tapahtumiin. Tulimme illalla Saaran kanssa kotiin. Olimme jo matkalla saaneet tiedon makasiinien palosta. Näimme sitten savupatsaan parvekkeeltamme Herttoniemessä. Päätimme lähteä paikan päälle.

Lähestyessämme palopaikkaa näimme ihmisiä istumassa terasseilla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtumassa, vaikka suuri savupatsas nousi aivan lähistöllä. Rakennus oli vielä liekeissä, mutta katto oli jo romahtanut. Palokunta oli tietysti toimessa. Paikka oli eristetty ja yleisö seurasi tapahtumaa nauhan takaa. Savun seassa pörräävä helikopteri sai tapahtuman näyttämään valtavalta lavastukselta. Anarkistinen teko oli synnyttänyt spektaakkelin keskelle tasavallan hermokeskusta.

Suklaakuorrutuksella vai ilman?