Tuesday, March 27, 2007

Kiasmassa säkenöi


Kiasmassa oli viime perjantaina ja lauantaina Kriittisen korkeakoulun seminaari "Kenelle taidetta tehdään?". Kuuntelin kuvataiteilija Minna Heikinahon ja taidemaalari Ilppo Alhon taiteilijaesittelyt kokonaan sekä graafikko Helmiriitta Honkasen melkein kokonaan. Lisäksi seurasin seminaarin päätöspaneelin "Taidekritiikin merkityksestä, tilasta ja tulevaisuudesta", jonka jäseninä oli suomalaisen taidekentän vaikuttajia mukaan lukien yksi taiteilija ja HS:n toimittaja.
Heikinaho kertoi muiden taiteilijoiden teoksista ja myös jonkin verran omistaan. Sain sellaisen vaikutelman, että taiteilija mielellään työskentelee sellaisten produktioiden parissa, joissa ei ole varsinaista fyysistä kohdetta ja jotka mielestäni muistuttavat ainakin etäisesti aktivismia.

Ilppo Alhon periaatteissa oli todellista hardcore-meininkiä. Maalauksissa ei oikein saa olla sommittelua, joten ne ovat usein neliöitä. Väritkään eivät taida olla suotavia, joten usein työt ovat mustia. Töiden markkinointi tuntuu vieraalta, joten vapauden säilyttämiseksi hän on ilmeisesti ainakin ajoittain tehnyt 8-tuntista päivää muissa töissä. Täytyy kunnioittaa tuollaista periaatteellisuutta.

Helmiriitta Honkanen kertoi muun muassa yhdestä käyttämästään tekniikasta, jossa hän sivelee väriä hänen lapsuudestaan säilyneisiin valokuviin ja painaa niistä sitten teoksia.

Lopetuspaneelin tunnelma oli käsinkosketeltavan sähköinen. Paneeli jatkoi julkisuudessa ollutta keskustelua taiteen valtavoimista, joka on lähtenyt liikkeelle HS:n näitä voimia koskevia mielipiteitä kartoittavasta tutkimuksesta. Yleisö osallistui ahkerasti keskusteluun. Tilaisuudessa oli ollut esillä ja allekirjoitettavana adressi, joka oli ilmeisesti jollakin tavoin kriittinen Helsingin Sanomia kohtaan. En sitä nähnyt. Se oli poistettu tiloista. HS:n toimittaja joutui kysymysten ja kommenttien keskiöön. Hänen asemansa ei ollut helppo, mutta aika hyvin hän olosuhteisiin nähden pärjäsi.

Saturday, March 17, 2007

Taidetta Merikaapelihallissa





Nokian entinen Kaapelitehdas Helsingissä on nykyään monipuolinen kulttuurikeskus. Kävin eilen siellä pitkästä aikaa, kun siellä on meneillään Taidemaalariliiton teosvälitys valtavassa Merikaapelihallissa. Aikoinaan 90-luvulla kuljin yhtenä lukuvuonna ahkerasti Kaapelilla, kun kävin Vapaan taidekoulun iltapiirustusta. Koulu lienee Kaapelilla vieläkin.
Merikaapelihallin näyttelyä on mahdoton sulattaa hetkessä. Tauluja on aivan hurjasti. Lyhyessä ajassa saa kuitenkin kuvan siitä, mitä liiton statukseen yltäneet taiteilijat tekevät.
Tosin aivan tunnetuin nimistö tuntui olevan niukahkosti edustettuna.
Nähtävillä on esittävää, non-figuratiivista, niukkaa, runsasta - maalauksia, maalauksia, maalauksia ...
Johtuukohan tilankäytön tarkoituksenmukaisuudesta, että vain maalauksia, piirustuksia ja valokuvia oli esillä? Sellainen mielikuva minulle jäi, että teoksissa oli paljon esittävää. Informalismi ei ole syönyt figuratiivisuutta.

Monday, March 12, 2007

ANT gallery



Edellisessä postauksessani kerroin Mechelininkadulla Helsingissä olevasta uudesta galleriasta. Eilen kävin Töölöntorin lähellä olevassa ANT galleryssä, joka myös on aloittanut aika hiljattain toimintansa. Oheisessa kuvassa Petri Käki galleriansa edustalla. Olen aiemmin nähnyt Petrin galleriassa alfa-artilaisten Risto Laasimon ja Ritva Larssonin näyttelyn.
Pirjo Hassinen maalaa tekniikalla, jota olen itsekin hiukan kokeillut ja jota tulen varmaan jatkossakin soveltamaan. Hän käyttää sekatekniikassaan akryylivärejä ja tussia. Hassinen näyttää kuitenkin sijoittavan tussivedot värialueiden ulkopuolelle. Itse toimin mieluummin niin, että piirrän tussilla akryylin päälle. Öljyvärien seuraan tussi ei sovellu, koska pinta on liian rasvainen.
Tässä linkki gallerian sivustolle: ANT gallery