Siitä on kauan, kun olen lukenut Hermann Hessen Narkissoksen ja Kultasuun. Olen nyt aloittanut uudestaan. Tässä poimintoja kuvaamaan sankareita.
Narkissoksesta:
"Ne harvat, jotka joskus hieman hymyilivät apotin yksinkertaisuudelle, ihailivat kaksin verroin enemmän ihmelapsi Narkissosta, kaunista nuorukaista, joka puhui taiturimaisesti kreikkaa, käyttäytyi ritarillisen moitteettomasti, jolla oli hiljainen terävä ajattelijan katse ja kapeat, kauniit ja jäntevästi kaareutuvat huulet."
"Oppineita lukuun ottamatta hän sai kuitenkin vain vähän todellisia ystäviä, hänen ylimyksellisyytensä ympäröi häntä kuin kylmä henkäys."
Kultasuusta:
"Hän, hyväntahtoinen poika, saattoi jonkin kiusoittelun tai leikkiherjan johdosta silmänräpäyksessä leimahtaa niin silmittömään kiukkuun, että pystyi vain äärimmäisin ponnistuksin hillitsemään itsensä ja kääntymään äänettömänä, silmät suljettuna ja kalmankalpeana poispäin."
"Kun Kultasuu puhui taimenesta, jonka hän oli poikana pyydystänyt, kuvasi perhosta, matki jonkin linnun ääntä, kertoi jostakin toveristaan, koirasta tai kerjäläisestä, syntyi kuvia, kuulija näki jotakin."
1 year ago
4 comments:
Mielenkiintoista: sinä saat kuvan tekoon vaikutteita kirjallisuudesta, mulla taas nykyisin varsinkin musiikki usein vaikuttaa huomaamattakin työskentelyyni.
Noin se saattaa mennä. tosin en minäkään musiikkia kokonaan sulje pois. Olen elätellyt ajatusta polyfonisen musiikin ilmaisemista maalauksen kautta.
ai niin tietysti..ja olenhan minäkin lainannut Zahir -nimen teokseeni Coelhon kirjasta kuvatakseni sekä intohimoa taiteeseen että Afrikkaan ( jossa olen vain kerran käynyt ). Kaikki taidemuodot ovat tietenkin läheistä sukua keskenään.
Joo, tietyllä tavalla, mutta musiikin ja kuvataiteen kytkös synestesia tuntuu olevan monimutkainen juttu.
Post a Comment