Teesi ja antiteesi?

Kävimme Galerie Forsblomilla. Alakerrassa on teesi ja ylhäällä antiteesi tai päin vastoin. Katutasossa Marjatta Tapiolan kreikkalaista ja kreetalaista mytologiaa viestinnässä käyttävät teokset jyrisevät räjähtävää alkuvoimaa ja toisessa kerroksessa ruotsalaisen Peter Frien maisemat huokuvat seesteisyyttä.

En kutsuisi Tapiolan maalauksia kuitenkaan mytologisiksi, vaikka galleriassa törmää kentauriin, satyyriin ja minotaurukseen. Tässä on muusta kyse. Picasson piirrokset tulevat mieleen. Miten nainen voi maalata näin maskuliinisesti? Teemoittelu ei ole täysin omaperäistä vaikka taidolla teokset onkin toteutettu. Ehkä tässä keskustellaan tarkoituksella Picasson kanssa.

Yhdessä teoksessa Tapiola on yhdistänyt tussia temperaan ja öljyväriin. Kestääköhän tussi rasvaisen öljyvärin päällä pitkässä juoksussa vai onko hän rajannut tussimusteen temperan päälle?

Frien maisemat lepuuttavat mieltä. Taivas on niissä maalattu yksityiskohtaisesti mutta maisemaosa maalauksellisen viitteellisesti. Katsommeko junan tai auton ikkunasta ohi kiitävää maisemaa? Taivashan pysyy paikallaan kyytiläisellekin.

Frie on maalannut maisemansa öljyllä suorakaiteen muotoiselle kangaspohjalle, mutta teipannut ennen maalausta alustan siten, että teippien irroittamisen jälkeen maalaattu pinta on vain lähes suorakaide mutta ei täysin. Suippoja kulmiakin hän on jättänyt törröttämään maalattujen alueiden kulmiin mutta vain suunnilleen yhden maalaukseen.

Elämän sulohetket ovat usein vain välähdyksiä - kuin ohi kiitäviä seesteisiä näymiä pilvipoutaisina päivinä nähtynä kiitävästä junasta tai autosta. Kohta kohtaat taas elämän rujon kääntöpuolen kuin kimppuunkäyvänä alkuhärkänä.