Kävelimme vaimoni kanssa tänään katsomassa sitä mitä tsaarin makasiineista on tänään jäljellä. Tuhopoltto tapahtui toissapäivänä ja huomenna alkaa purku. Halusin ottaa kuvia jäännöksistä. Onpa ollut performanssia viime päivänä.
Tapasin sattumalta taiteilija Mika Karhun, joka oli perheineen myös liikkeellä. Mika oli toinen opettajistani TaiK:n avoimen taiteenfilosofian kurssilla (Kuvan teoria vai teorian kuva?).
Vaimoni käveli jo pohjoiseen Töölönlahden länsirantaa ja minä sitten perään. Siellä sovittiin että palaan vielä ottamaan kuvia eduskuntatalon puolelta ja Saara menee toista kautta kotiin. Jossakin vaiheessa muistin Mikan suklaahornetin Taidehallissa. Siellä on parhaillaan näyttely Mustavalkoinen metafora, jossa Mika on mukana. Päätin poiketa jos halli on vielä auki ja olihan se.
Olen nähnyt Mikaa talven mittaan TaiK:ssa, kun olen käynyt taidehistorian kurssilla. Hänellä on ollut siellä taas kuvateoriakurssi meneillään Pentti Määttäsen kanssa. Siellä olen kuullut häneltä hornethankkeesta ja miten hän sen toteuttaa. Mikan lempiaihe tuntuu olevan väkivallan tutkiminen taiteen avulla.
Siellä se Suklaahornet (lasikuitu, puu, styrox, suklaa, rauta) seisoi isossa salissa. Se on ehkä neljä metriä kanttiinsa. Suklaa tuoksui. Sotakone oli siis kuorrutettu oikealla suklaalla.
Vieressä oli huomattavasti pienempi teos Suklaaharrikka. Siinä suklaakuorrutus oli jähmettynyt tippukiviluolamaiseen valumaan. Yksi tulkinta tälle voisi olla psykopatian metafora. Väkivaltainen psykopaatti voi esiintyä suklaasamettisen rakastettavasti.
Näyttelyesitteessä (Ossi Naukkarinen) avataan näkökulmia, joista yksi on mielestäni erityisen oivaltava. Sodasta tehdään seikkailuelokuva. Joukkoon voitaisiin lisätä sotaisat ja muutoin väkivaltaiset tietokonepelit.
Palataanpa perjantain tapahtumiin. Tulimme illalla Saaran kanssa kotiin. Olimme jo matkalla saaneet tiedon makasiinien palosta. Näimme sitten savupatsaan parvekkeeltamme Herttoniemessä. Päätimme lähteä paikan päälle.
Lähestyessämme palopaikkaa näimme ihmisiä istumassa terasseilla kuin mitään erikoista ei olisi tapahtumassa, vaikka suuri savupatsas nousi aivan lähistöllä. Rakennus oli vielä liekeissä, mutta katto oli jo romahtanut. Palokunta oli tietysti toimessa. Paikka oli eristetty ja yleisö seurasi tapahtumaa nauhan takaa. Savun seassa pörräävä helikopteri sai tapahtuman näyttämään valtavalta lavastukselta. Anarkistinen teko oli synnyttänyt spektaakkelin keskelle tasavallan hermokeskusta.
Suklaakuorrutuksella vai ilman?
Väriä kohti
-
Otin Habitaresta mukaani jonkun taudin, joka piti pedin pohjalla melkein
kolme viikkoa. Kun sitten nousin jalkeille ja katsoin ikkunasta ulos, kesä
olikin...
1 month ago
No comments:
Post a Comment