Näkymän kokemisesta

Pyydettiin tekemään onnittelukortti erääseen tilaisuuteen. Se olikin hyvä toive , sillä minun piti ottaa työvälineet käsiin pitkästä aikaa.

Nautin nyt syyslomasta ja tänään ryhdyin taidehommiin. Alku oli hankalaa, jumitti, mutta, toimeen ryhtyminen tuotti jonkinmoista kantoaaltoa. Ajatukset kääntyivät edellisen postaukseni linjoille. Sijoitan itseni tilaan, josta - ambivalenttia kyllä - pidän ja en pidä. Rakennusten pikkusievä koristelu melkein puistattaa, mutta silti näkymässä on jotakin viehättävää, mikä saattaa johtua talojen antiruutukaavamaisesta sijoittelusta ja/tai niiden iästä. Kyseisen näkymän löydät Strasbourgin Petit Parisista.

Puistattaa ja samalla miellyttää? Reflektoinnin paikka. Miksi geometrinen koristeellisuus ei tunnu omalta? Pidänhän esimerkiksi neliöstä muotona. Vieroksunta voi johtua rutiineja vieroksuvasta luonnostani tai mahdollisesta piilevästä kapinallisuudesta. Säännönmukaisuus assosioituu mielessäni saksalaisuuteen ja sitä kautta kurinalaisuuteen. Luin lukiossa lyhyen saksan. Jostakin kumman syystä kieli tuntui minusta mekaaniselta. Sopii kuvaan. Saksalaiset ovat tietenkin samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, yleensä ystävällisiä, mutta kai heistäkin yrmynaamoja löytyy. Voi olla, että syntymäajankohtani, joka ei ole kovinkaan kaukana sota-ajasta, ja lapsuuteni on jättänyt mieleeni kuvan saksalaisten sodanaikaisesta, hyvin organisoidusta tuhokoneistosta. Mene tiedä. Mitenkähän tuosta ajatuksesta pääsisi eroon? Menneet menneinä.

Siis Pikku Pariisi nimeltään, mutta saksalaisen ja ehkä hollantilaisenkin näköinen. Alsace on tunnetusti ollut Saksan ja Ranskan kiista-aluetta.

Näinpä näyttää käyvän, että kokemus paikasta syntyy oman tietoisuuden, alitajunnan ja omien aistien kautta.

Sain tänään vain hahmotelman aikaan. Hyvä niinkin. Tein sen tussilla kankaalle, jossa on pinnassa hiomaton gesso. Hiomaton siksi, että nypyläpinta tuo toivoakseni jonkinlaista ruumiillisuuden vaikutusta. Tänään on tuntunut siltä, että haluan sotkea ja jopa repiä. Näinköhän huomenna ...?

Jos tämä tavara tuntuu liian raskaalta Naamakirjaan, vinkatkaa, niin pudotan linkin pois. Blogistanihan nämä löytyvät. Toivottavasti tämä vuorovaikutteisuus kuitenkin jatkuu. Laitoin sinut blogilistalleni.

Arle, kiitos kommenteistasi. Niitä olisi mukava kuulla lisää.